sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Pennut 2 viikkoa


Honeyn pennut ovat nyt 2-viikkoisia. Ne kasvavat kohisten ja pojilla on jo omat kodit. Laitoin pennuille pannat, jotta pystyn seuraamaan niitä paremmin. Eli meillä on nyt lilatyttö, hopeapoika ja vihreäpoika.

On lapsilla jo virallisetkin nimet:
Agidream's Oscar Winner
Agidream's Original Baby Boy
Agidream's OMG She Is Great

Pennut ovat ns. perunapää -iässä, ne muistuttavat marsuja, kuonoja ei ole ajeltu, joten ne ovat tasapaksuja pötköjä, joilla on pienet tikkujalat.

Kuningatar saapui kyläilemään


Lumikuningatar saapui kyläilemään. Hänen korkeutensa ei ollut kuullut eikä ota kuuleviin korviinsa muiden kuolevaisten sääntöjä: "Koirat eivät saa olla sohvalla".

"No, mutta jos ei ole koira, niin silloinhan sääntö ei koske minua..."

Neitoja ja kylpyjä


Tällä viikolla Lumineito tuli meille kyläilemään. Jedistä lumineito oli I-H-A-S-T-U-T-T-A-V-A!

Jotta neito kelpuuttaisi örkkimme, kylpy oli paikallaan. Mutta kuten tavallisesti, Jedi käytti kylvyssä passiivista vastarintaa. "SEISO!" "Mitä? Häh? Miten koira voi seisoa, jos sillä ei ole luita???"

Jedillä takkukausi pahenee, mutta vaikka se on kaksi kertaa isovillan kokoinen, turkki on silti helpompi. Huovat aukeavat helpommin ja turkki on nopeampi kuivattava. Villakoira on kuivattava karstaten kerros kerrokselta , Jedillä riittää harjaaminen föönatessa suurimpaan osaan turkkia.

Lumimieheni


Jedi rakastaa lunta... 


... ja keppejä.

Huonekasvit kukoistavat

Näin talvella voi vain haaveilla kesästä ja puutarhasta, mutta kesää odotellessa voi nauttia huonekasveista. Tyttäreni toi minulle jouluna minijoulutähden, jossa on kerrotut pienet kukat. Äitini sai samanlaisen ja päätimme katsoa, kumpi meistä saa kasvin paremmin viihtymään. Uudelleen kukitus taitaa olla minun taitojeni ulottumattomissa...

Kirjovehkani on innostunut kukkimaan, siinä näyttäisi olevan kaksi kukkavanaa. Alocasiani 'Polly' lykkää vauhdilla uusia lehtiä. Pasuunakukista yksi siirtyi vihreämmille maille, yksi taistelee hengestään, mutta kuvassa oleva pasuunakukka kasvaa ja kukoistaa.

20 v


Paljon Onnea kuopukselle, joka alkaa tulla miehen ikään.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulun iloa


Tämä joulu oli yksi parhaista. Toivon, että kaikilla blogini lukijoilla on myös ollut rauhallinen ja onnellinen jouluaatto läheistensä kanssa.



Tontut olivat todenneet ikkunoista kurkkiessaan perheeni kaikki jäsenet kilteiksi ja niinpä pukki oli tiputtanut lahjat kuusen alle. Jos ihmettelette kuusen pientä kokoa, niin täytyy tunnustaa, että monsterikoirani rakastaa repiä elävistä puista (koivuista, lepistä, kuusista) ranteenpaksuisia oksia irti. Koska minulla on vilkas mielikuvitus, pystyin näkemään ilon pilkahduksen monsterini silmissä, jos raahaisin ISON KUUSEN kotiin, ihan vain HÄNELLE puruleluksi. Monsterini ei koske pöydällä oleviin tavaroihin, joten minikuusi ja lahjat saivat olla rauhassa. Jopa suklaat ja paketoidut puruluut. 

Joulun parhaita hetkiä on jouluateria. Erityisen iloinen olen siitä, että isäni ja äitini olivat mukana. Ruoka oli hyvää ja todella nautin siitä. Kuuntelimme syödessämme joulurauhan julistuksen Turusta.


Sattuneista syistä (jotka kyllä ymmärrän), joulun jälkiruokakakkua ei jätetty minun harteilleni. Onneksi Henkka on velho luomaan täydellisiä kakkuja. Kakku oli uskomattoman suussa sulavaa. Mitä tuumaatte, jos yritän, onnistuisinko itse? Hmmm, johan hieman harjoittelin...


Kävimme perinteen mukaan haudalla ja sain kuvaan suvun miehet, kolme sukupolvea.


Kuriositeettina mainittakoon, että olimme mieheni kanssa eilen juhlimassa uutta työtäni ja kävimme katsomassa Hobitti -leffan. Se oli ensimmäinen 3D -leffa, jonka olen ikinä nähnyt. Ennen leffaa kysyin esikoiseltani, onko leffa liian jännittävä? Kysyin saman myös kuopukseltani. Molemmat vakuuttivat, että se on K-12. Mutta jos minulta kysytte, se oli juuri sellainen kuin oletin sen olevankin :)

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pojat


Yleisön pyynnöstä, kuvassa pojat, ikää 5 vrk :)

Lumimies, osa II


Mieheni käy Jedin kanssa metsälenkeillä lähimetsässämme ja jos Jediltä kysyttäisiin, iskän kanssa voisi leiriytyä metsään ja olla siellä kesän tuloon asti.

Juustokakku (?)


Aina aika ajoin minut valtaa tarve leipoa perheelleni kunnon kotiäidin tavoin. Kuka vain osaa leipoa, jos on hyvä resepti, eikö vain? Näin kivan reseptin (tässä tapauksessa juustokakku). Ruskea kaunis pohja ja valkoinen juustokerros, joka on kauniisti kuorrutettu granaattiomenan siemenillä. Nam.

Ei kun tuumasta toimeen, ostin ainekset kauppareissulla ja muutamaa päivää myöhemmin kävin tuumasta toimeen. Täynnä luottamusta itseeni ja vesi kielellä kakkua odottaen.

Luin ohjetta huolellisesti ja huomasin, että vanilliinisokeri puuttui. No, mitä pienistä (minne se sieltä kaapista oli kadonnut???).  Ulkona oli kylmä, niin kylmä, että en edes harkinnut kauppaan lähtemistä.

Sitten tuli melko kriittinen vaihe. Juusto (juustokakkuun). Avaan rasian, 200 g, mutta mitä ihmettä? Juustosta on puolet syöty. Soitan rakkaalleni hieman takakireän puhelun: Missä on juusto juustokakkuuni? "Mikä juusto, olisikohan kuopus syönyt sen?" Kuopus muutti pois jo kuukausia sitten eikä ole vieraillut juuston oston ja leivontahetken välillä....  Mutisten ja muristen hyväksyn tosiasian, että juustokakussani on rajallinen määrä juustoa.

Sitten tullaan kohtaan kardemumma. Kaupassa etsin ja etsin, enkä löytänyt. Ystävällinen nainen neuvoi ostamaan kardemummaa paperipussissa. Nyt siis avasin pussin ja siellä oli kardemumman siemeniä. Hmmm.... Kuinkakohan tuhtia tavaraa ne ovat? Hätä ei ollut tämän näköinen, sillä mummivainaan jäämistössä oli kulho, joka on tarkoitettu mausteiden murskaamiseen. Hetken kappeja pengottuani, löysin huhmareen. Näppärä laite, ehkäpä mummivainaani oli joskus kohdannut saman ongelman. 

Huhmareen käyttö vain vaati tekniikkaa ja voimaa (?), joita ei kätösistäni löytynyt. Survoin ja survoin siemeniä, mutta lopputulos oli huhmareen täydeltä siemeniä. No, mitäpä sitä yksityiskohtiin uppoamaan, heitin siemenet taikinaan sekaan sellaisinaan.

Sitten jo täysin uupuneena heittelin ja sekoitin loput aineet kulhoon. Lopputulos näytti oudolta (lue hyvin erilaiselta kuin reseptin kuvassa). Mutta uunissa tapahtuu ihmeitä, joten en takertunut tähänkään yksityiskohtaan. Sitten huomasin, ettei taideteostani laitetakaan uuniin vaan pakastimeen! Mitä??? No resepti on pyhä, joten kakku pakastimeen neljäksi tunniksi. 

Pyhä Pietari! Kakku ei muistuttanut edes läheisesti kuvan kakkua. Suoraan sanottuna se oli täysin tunnistamaton granaattiomenan siemeniä lukuunottamatta, jotka ripottelin pakastuksen jälkeen kakun päälle. Rehellisesti, ne eivät pelastaneet tekeleeni ulkonäköä (paitsi vähän).

Komensin mieheni ja tyttäreni maistamaan seosta (!), ennenkuin tarjoaisin sitä vieraalleni. Itse en edes uskaltanut maistaa sitä, mutta kaikkiruokaiset ja aina nälkäiset isä ja tytär eivät kavahtaneet kakun ulkonäköä.

Se oli syötävää ja melko hyvän makuista.

Vieraani kehui makua ja sanoi, että ulkonäkö on sivuseikka, jos maku on kohdallaan. Juuri noin sanoisin itsekin. Ei ihme, että vieraani on pysynyt ystävänäni siitä, kun olimme 14-vuotiaita. Tuollaisia ystäviä meistä jokainen kaipaa...

Hieman katastrofia jälkikäteen tutkittuani, huomasin, että kerma olisi pitänyt vaahdottaa. Hups, miten se menikin ohi...

Summa summarum, jatkossa(kin), perheemme ruoka-asioista vastaa pätevämpi osapuoli, jonka ansiosta lapseni ovat kautta vuosien tulleet ravituiksi ruoalla, joka sekä maistuu hyvältä että näyttää hyvältä. 

Kakut ostamme toistaiseksi kaupasta.

perjantai 21. joulukuuta 2012

21122012


Maya kulttuurin pitkälaskukalenterin alkamisajankohta on ajoitettu nykyisissä kalenterijärjestelmissä vuoteen 3113 eKr. Yksi Baktun on kestoltaan 394 vuotta. Kolmastoista Baktun päätti kierroksensa 21.12.2012.

Kun ennustettua maailmanloppua ei tullutkaan, ajattelin vierailla museossa ja tutustua Maya näyttelyyn.



Talvipäivänseisaus


Nyt mennään taas valoa kohti :)


Pennut kasvavat kohisten


Pennut ovat suloisia, ne ovat vielä niin pieniä ja avuttomia. Honey sallii jo Niinan pentulaatikon vieressä öisin, kun molemmat haluavat nukkua sänkyni vieressä. Jedi tosin ei ole tervetullut lähelle pentuja.

Jedi pentukurssilla


Jedi osallistui pentukurssille. Vähän jännitti, miten herran kanssa pääsemme tyylikkäästi sisälle ja ulos, mutta se onnistui odotuksia paremmin. Oikealla olevasta kuvasta näkyy, että Jedillä on taas uusi kasvupyrähdys päällä. Takaosa on noussut etuosaa korkeammaksi.


tiistai 18. joulukuuta 2012

Kaksi poikaa ja yksi tyttö


Honeyn pennut syntyivät sunnuntaiaamuna. Synnytys oli yksi helpoimpia, joita olen nähnyt. Ultrassa lääkäri laski 6 pentua, mutta heh heh, oli laskenut kolmoset kahteen kertaan, oikealta ja vasemmalta. Loppusaldona kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pennut ovat pirteitä ja paino laski tuskin lainkaan, ennenkuin lähti syöksynousuun. Honeylla tulee hyvin maitoa ja se hoitaa pentuja kokenein ottein.