Tämä joulu oli yksi parhaista. Toivon, että kaikilla blogini lukijoilla on myös ollut rauhallinen ja onnellinen jouluaatto läheistensä kanssa.
Tontut olivat todenneet ikkunoista kurkkiessaan perheeni kaikki jäsenet kilteiksi ja niinpä pukki oli tiputtanut lahjat kuusen alle. Jos ihmettelette kuusen pientä kokoa, niin täytyy tunnustaa, että monsterikoirani rakastaa repiä elävistä puista (koivuista, lepistä, kuusista) ranteenpaksuisia oksia irti. Koska minulla on vilkas mielikuvitus, pystyin näkemään ilon pilkahduksen monsterini silmissä, jos raahaisin ISON KUUSEN kotiin, ihan vain HÄNELLE puruleluksi. Monsterini ei koske pöydällä oleviin tavaroihin, joten minikuusi ja lahjat saivat olla rauhassa. Jopa suklaat ja paketoidut puruluut.
Joulun parhaita hetkiä on jouluateria. Erityisen iloinen olen siitä, että isäni ja äitini olivat mukana. Ruoka oli hyvää ja todella nautin siitä. Kuuntelimme syödessämme joulurauhan julistuksen Turusta.
Sattuneista syistä (jotka kyllä ymmärrän), joulun jälkiruokakakkua ei jätetty minun harteilleni. Onneksi Henkka on velho luomaan täydellisiä kakkuja. Kakku oli uskomattoman suussa sulavaa. Mitä tuumaatte, jos yritän, onnistuisinko itse? Hmmm, johan hieman harjoittelin...
Kävimme perinteen mukaan haudalla ja sain kuvaan suvun miehet, kolme sukupolvea.
Kuriositeettina mainittakoon, että olimme mieheni kanssa eilen juhlimassa uutta työtäni ja kävimme katsomassa Hobitti -leffan. Se oli ensimmäinen 3D -leffa, jonka olen ikinä nähnyt. Ennen leffaa kysyin esikoiseltani, onko leffa liian jännittävä? Kysyin saman myös kuopukseltani. Molemmat vakuuttivat, että se on K-12. Mutta jos minulta kysytte, se oli juuri sellainen kuin oletin sen olevankin :)
