keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Lithops


En jaksanut enää odottaa kevättä, joten päätin istuttaa ensimmäiset siemenet lumimyrskyn raivotessa vaakasuorana ulkona. 


Jään odottelemaan ja katsomaan, josko siemenet itävät, tässä hyvät ohjeet tarvitseville.

Elävien kivien siementen mukana tuli kaupanpäällisiksi kaksi adenian siementä. Se vähä mitä ehdin surffailla, niin noissa voisi olla täydellinen bonzai -harrastuksen alku.

Leikkaisin kiinanruusuni ja lähetin postitse yhden oksan sitä haluavalle.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Pennut riehuvat


Pennuilla alkaa olla vauhtia sen verran, että tuplasimme alakerran pentuaitauksen. Pennun nukkuvat yhä yläkerrassa öisin. Eilen oli pentutarkastus, pennut saivat sirut ja pääsen rekisteröimään ne.

Yael päästi pennut riehumaan olohuoneessa, siitä lyhyt videoklippi:


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Vaaleanpunaisia unelmia


Löysin kivan soilikin, niitä olen etsinyt jo jonkin aikaa.
Soilikkiystäväni sanoi sen muistuttavan Caitlin -soilikkia.

Mukaan lähti myös pikkuorkidea.


En voinut vastustaa alla olevaa saint pauliaa, sen kukinta muistuttaa orkidean kukintaa.


Alla soihtuköynnös, joka on päättänyt kevään alkaneen yläkerrassa makuuhuoneessamme.

Jedi tokoilee (sekoilee)


Me ollaan nyt siis mamman päätöksestä "ihmisten ilmoilla" ja "opettelemassa tapoja". Noin suunnilleen, intoa tokoon kurssin jälkeen, mä kyllä tiedän, että into tarkoittaa vain tietynlaista intoa, kuten esim. yllä olevassa kuvassa. Vähän niinkuin intoa katsoa mammaa silmiin. Innokkaasti. Into ei tarkoita sellaista intoa kuin alla olevassa kuvassa. Mamma ei halua leikkiä vesihiihtäjää julkisilla paikoilla. Siis ei tuonlaista intoa.


Niinpä siis päätin ottaa rauhallisesti, jotta mamma ei saisi sihinäkohtausta. Ei se sihinä niin minua häiritse, mutta se murhaava katse hieman mietityttää. Voiko se oikeasti tappaa minut todistajien läsnäollessa?


Mutta niinkuin sanoin, into tarkoittaa mamman määrittelemää intoa. Silloin kaikki on kuin elokuvissa, katse on lempeä (meillä molemmilla), nameja tulee taskusta suoraan suuhuni, mamman ääni on kuin hunajaa ja kun kovasti keskittyy, voi kuulla satakielen laulavan taustalla.


Mutta satakielet häipyvät, samoin lempeä katse, jos huomaan jotain kivaa jossain. Oikealla vieressäni oli sakemanninarttu. Se kyttäili minua ja murisi kun katsoin sinnepäin.  Olen lähinnä oppinut, että kun nartut katsovat ja murisevat, se on LEIKKIINKUTSU! Jos Windy EI HALUA leikkiä, se katselee kattoon ja leikkii ettei tunne minua. Mutta katsekontakti...


Joo, ei ollut loistava idea. Ymmärsin, että kyseessä ei ollut leikkiinkutsu. Viimeistään silloin, kun minä keskityin hommiin ja sakemanninarttu päätti tulla luokseni kertomaan, etten ollut kovin korkealla hänen listallaan. No mamma päätti, että sivuille ei vilkuilla, vaan keskitytään työn tekoon. Sakemannin omistaja päätti kouluttajan kehoituksesta pidellä omastaan kiinni. 

Juttu meni vähän tylsäksi, kunnes.... vasemmalla puolellani...


Oli veikeä pikkuinen valkoinen otus, joka meni leikkiinkutsu -asentoon takapuoli pystyssä ja katsoi minua hurmaavasti silmiin. Ja minä... Sain VIIMEISEN KERRAN kuulla, että intoa pitää olla, mutta jos into ei ala olla mamman mielen mukaista, niin johtuuko se tekemisen puutteesta???


Viimeisenä harjoiteltiin seisomaan jäämistä ja koska se on minulla jo hallussa, tunti päättyi nameihin ja tuijottelimme mamman kanssa toisiamme taas lempeästi silmiin. Sen verran fiksu olen, että tiedän milloin mamman silmien pistävä tuijotus alkaa lähennellä vaaraa.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Päivän leppoisia hetkiä


Kamera oli sopivasti kädessäni ja mitä kaikkea sen linssi löysikään... 
Niina-mummo veteli sikeitä mielipaikallaan säkkituolin päällä. 
Jedi oli lempipuuhassaan, luita jauhamassa vahvoilla leuoillaan. 


Ja päivän yllätysvieraana oli Chanel (joka ei ollut kuullutkaan säännöstä: koirat eivät saa olla sohvalla)

Kaikilla pennuilla koti


Tyttöpentu löysi tänään oman kodin, ei niin, että olisin leikkinyt ajatuksella pitää sen itse... Voihan huokaus. 
Pennut eivät tienneet päivän tapahtumista mitään vaan keskittyivät huolella tappamaan kissanlelua. Tyttäreni huomasi sen eläinkaupassa, kun olimme ostamassa ruokaa. Se on todellinen VAU lelu pentujen mielestä. Lelun päässä on turvallisesti sisään ommeltu pieni kulkunen, joka ilmeisesti vain innostaa pentuja.



Lelun tappamisessa oli kova työ, vaikka sitä kolmeen pekkaan tehtiinkin.


Lopulta nukkumatti heitti unihiekkaa ja touhukkaat pikkupennut uuvahtivat.

Canagan


Paras ruoka, jonka olen tähän mennessä löytänyt, on Orijen. 
Nyt kuitenkin suostuin ruokakokeiluun. Kyseessä on Canagan, brittiläinen ruoka, jossa ei ole viljaa. Vertailtuani ruokaa, se näyttää paremmalta kuin Acana, mutta ei välttämättä ole yhtä hyvää kuin Orijen. Windy kuitenkin syö sitä innoissaan.

Tässä linkki vertailusivulle, jota käytin




***
23.3. Syötin ruokaa yhden säkin, mutta  Honey kutisi todella pahoin ja raapi itsensä ihan huopaiseksi. Jedii alkoi kutista myös, sille tuli huopaa ja vasen silmä alkoi rähmimään. Nyt olen palannut Orijeniin (kuukausi sitten) ja oireet ovat kadonneet, Jedin silmä ok ja huopaantuminen helpottaa (ilmeisesti kun koirat eivät raavi niin paljon). Niinalle ei tullut oireita, Windy on huopaantunut, Rouskulla ei oireita (mutta jos on Orijenia ja Canagania tarjolla, se valitsee Orijenin)..

Joopa joo


Ei siitä kauan ollut, kun "sängyllä ei saa olla". Windy blondi ei taida olla niin blondi kuin yleisesti luullaan. Se on sitkeydellä hitaasti hivuttamalla taistellut itselleen oikeudet, joista moni olisi kateellinen.



Atsalea


Tyttäreni oli ostanut itselleen jouluksi atsaleoita. Ne kukkivat vieläkin, aika sitkeitä sissejä. Tai sitten tyttärelläni on vihreä peukalo.

Koiramme-lehti


Yael oli päässyt tammikuun Koiramme -lehteen Rouskun kanssa.



Soihtuköynnös


Tästä se lähtee, kevään lähtolaskenta. Soihtuköynnös yrittää pukata kukkaa, vaikka ulkona pakkanen paukkuu ja päivät ovat vielä aika lyhyitä.

Pennut 5 viikkoa


Pennut ovat ihastuttavia, ne leikkivät paljon ja niitä on hauska katsella. 

Kissatutkimus


Kun näin artikkelin lehdessä, mieleeni tuli äitini kissa Vanda. Tosin en ole ihan varma, kuka on sopeutunut kenen rytmiin, vaikka tutkimus vakuuttikin, että kissat sopeutuvat omistajiensa elintapoihin...

Pakkaspäiviä


Viikonlopppuna pakkanen paukkui, mutta on jo hellittänyt. Päivät alkavat jo olla valoisia, mutta kevät tuntuu olevan vielä kaukana...

lauantai 19. tammikuuta 2013

Hibiscus


Minulta kyseltiin kiinanruusuistani ja kaivoin vanhoja kuvia kukkivista kiinanruusuistani. Siitä on jo useampi vuosi, kun istuin tekemässä akvaarioseuran tilintarkastusta. Puhe kääntyi kiinanruusuihin ja siihen, että kaverini sanoi aina haaveilleensa keltaisesta kiinanruususta. Minä en ollut koskaan kuullutkaan, että niitä on keltaisia. Luulin, että ne ovat kaikki kerrottuja tummanpunaisia isoja pensaita. 

Sitten silmiini osui kaupassa keltainen kiinanruusu ja otin sen mukaani. Sitten silmiini osui vaaleankeltainen, oranssi, valkoinen, punainen, vaaleanpunainen, kerrottu vaaleanpunainen... Loppu onkin historiaa.

Kaikki kaupasta ostamani kiinanruusut ovat olleet kasvunestohormonilla käsiteltyjä ja kaikki oli istutettu kolme tainta yhteen ruukkuun. Purin jokaisen omaan ruukkuunsa ja nyt kun olen muutaman vuoden odotellut, kasvunestohormonin vaikutukset alkavat poistua ja kiinanruusuni ovat alkaneet kasvamaan. Joudun jo tarkistamaan nimikyltistä, mikä on kaupan kiinanruusu ja mikä on suomalainen pistokkaasta kasvatettu. Kasvin ulkonäöstä sitä ei enää huomaa.

Yllä valkoinen ja alla Anttilasta ostamani sitruunankeltainen, yksi ensimmäisiä kiinanruusujani.


Sama sitruunankeltainen näkyy alla olevassa kuvassa tummankeltaisen takana.



Alla tummankeltainen



Oranssi




Vaaleanpunainen



Pistokkaana saatu vanha tummanpunainen kerrottu kiinanruusu


Ja tummanpunainen perusmalli


Ylläoleva punainen on eri värinen kuin alla oleva joulunpunainen.


Alla kerrottu vaaleanpunainen, joka onkin osoittautunut melkoiseksi haasteeksi. Ensin löysin yhden Viherpajasta, mutta se kuoli. Sitten löysin uuden Prismasta (kuvassa alla), mutta sekin on nyt aika heikossa hapessa. Ebayssa oli siemeniä Hibiscus Mutabilis -nimellä. Kukka on kerrottu vaaleanpunainen, mutta lehdet eivät myyjän kuvassa ole Hibiscus Mutabiliksen lehdet, vaan Hibiscus Rosa-Sinensiksen lehdet. Niin tai näin, jännitystä elämään, odotan mielenkiinnolla, mitä siemenistä paljastuu...