keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Treenipäiväkirjan päivitys

Perjantaina BH-treenit: Paikallaoloa, seuraamista, luoksetulo
Treenit menivät ok, alku vaikeaa, mutta kun alkuun päästiin (liike), niin meni ok. Luoksetulon edessäistuminen hieman vino, osaa kohtuullisesti korjata perusasennon pyydettäessä. Nakit ei kelpaa.

Maanantaina BH-treenit: Ryhmäpaikallaoloa, kuvion kuivaharjoittelua, liikkeestä istumaan, lelut
Treenit menivät ok. Liikkeestä istumaan onnistui muutaman toiston jälkeen (Jedi jäi paikoilleen ja pysyi paikoillaan, kunnes palasin sen viereen). Ryhmäpaikallaolo onnistui epäilyistäni huolimatta loistavasti. Jedi pysyi paikoillaan kun vieruskaveri kutsuttiin luokse ja tuli suoraan luokseni kutsuttaessa. Lelujen kanssa ongelmia, pallosta kiihtyy liikaakin, patukoista ei välitä. Lihapullat kelpaavat.

Tiistaina hihnakävely 2 km ryhmässä:
Jedi pysyi suunnilleen nahoissaan ja kulki kiskomatta loppumatkan tavallisessa pannassa. Edelleen ongelmana äkkinäiset syöksyt tien sivuun ja pantaa vasten makaaminen lenkin alussa. Pikkupoikien pyöräkisat (ääntä ja vauhtia) ohitsemme sujuivat hyvin.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Rajasaaressa


Iltapäivällä lähdettiin iskän ja mamman kanssa Rajasaareen kävelylle. Syynä oli mun "holtiton" käytökseni viime aikoina. Mamman mielestä pieni sosiaalistamispläjäys ja kunnon juokseminen muiden koirien kanssa voisi korjata tilannetta.

Mulla oli hauskaa ja mamman arvion mukaan muillakin oli hauskaa mun läsnäolosta huolimatta. Mä kävin moikkailemassa muita ja moni kävi moikkailemassa mua. Parin kanssa juostiin kilpaa ja hauskaa oli. Pari koiraa oli aika äksyllä päällä, kun mä tulin lähelle, mutta mä seisoin ja mietin mitä ihmettä. Hetken mietittyäni mä päätin kävellä pois. Mitä iloa kiukkupusseista on?

Parin kierroksen jälkeen mä en oikein jaksanut enää innostua kavereista vaan mamman nakit oli enemmän mun mieleen. Silloin mamma totesi, että on oikea hetki lähteä kotiin.

Hakutreeni


Tänään aamulla kun pysähdyttiin parkkipaikalle, mä jo muistin missä mennään. Kun näin ryhmän ihmisiä seisoskelemassa metsässä, kävin samantien tarkistamassa namitarjonnan.

Sitten mä katselin, kun maalimies mennä ryskäsi metsään. Mä vähän keräsin höyryä siinä samalla ja mamma piteli mua kiinni kaksin käsin pannasta. Sitten vihdoin se antoi käskyn ja mähän menin kuin hirvi. Mutta juuri ennen maalimiestä (vähän noloa), mun rohkeus petti. Ei hitto, onko tämä sittenkään turvallista? Mä otin asian huumorin kannalta ja tein pari näyttävää leikkiinkutsu hyppyä. Maalimies vain oli hiljaa ja just kun mun rohkeus meinasi lopua, niin mamma ehti hätiin. Me mentiin sitten yhdessä ja voi jessus, mitkä namit siellä huovan alla odotti. Ja kyllähän mä tajusin, että se oli se tuttu maalimies. 

Sitten me toistettiin se kaksi kertaa ja mamma roikkui mun pannassa kiinni, kunnes käskystä mä lähdin kuin hirvi ja menin epäröimättä maalimiesten luokse. Kouluttaja kehui mua ja mamma oli tyytyväinen.

Tokoa ja agilitya


Vedin lauantaina sekä toko- että agilitytunnin Konalassa. Tokossa koko ryhmä oli edistynyt valtavasti ja oli ihana nähdä kuinka Honeyn poika Sulo jaksoi keskittyä mahtavasti. Myös Stella oli todella hyvä. Honey oli demokoirana, kuinka helppo olikaan olla Honeyn kanssa (verrattuna Jediin, jonka kanssa olen oikeasti ryhmässä oppilaana).

Agilityssa ryhmä osaa jo rataa hyvin ja erityisesti oli mukava nähdä, kuinka Snögön pentu Cessi on edistynyt.  Tunnin jäkeen vedin radan kolme kertaa Honeyn kanssa ja niinkuin kuvasta näkyy, kieli tipahti poskelle. Kummasti Honey muistaa agilitysta paljon, vaikka emme ole ikiaikoihin treenanneet.

Helsingin kevätmessut


Yläkerrassa alkaa jo olla kesä, huolimatta ulkona olevista lumikinoksista. Verenpisara 'Alwin' on aloittanut kukinnan, se pukkaa nuppuja, niitä on koko kasvi täynnä. Äitini lahjaksi antama ruusu pukkaa myös nuppua, niitä on muutama. Keisarinelämänlanka aloitti myös kukinnan, ensin yksi nuppu, sitten loppuviikosta kukkia vaikka kuinka.


Mutta viikon isoin juttu puutarhamessut. Lähdimme sinne mieheni kanssa jo aamulla ja tähtäsimme siihen, että olisimme paikalla heti ovien avauduttua klo 10. Ällistyttävän moni muukin oli saanut saman loistavan idean.

Melkein samantien löysin ihania verenpisaroita puoli ilmaiseksi, 3 euroa kappale. Mukaan lähti 'Swingtime' ja 'Peppermint Candy'.


Samalla osastolla oli kohtuuhintaisia pelargoneja ja mukaan lähti 'Mårbacka' ja 'Appleblossom Rosebud'.


Sitten vastustin hienosti kiusauksen ostaa karjalanneitoja, mutta sorruin daalialaatikoiden edessä.  'Snoho Diana' ja  kaktusdaalia 'Crazy Love' ovat nyt minun :)


Sitten, voi voi, kiusaus joka olisi pitänyt kiertää, mutta minä vaivuin polvilleni niiden edessä (ne olivat lattiatasossa). Paphiopedilum ja kaunis kuin mikä. Minun, minun, minun. Arvatkaa hinta? 10 eur.


Sitten silmiin osui riippuva verenpisara 'Jollies Cannes'.


Mieheni käänsi minulle hetkeksi selkänsä ja löysin lumpeita. Mukaan lähti vaalean ja tumman punainen.


Sitten olikin jo lähes kaikki rahat tuhlattu ja taskun pohjalla vain muutama kolikko. Päätin kuin päätinkin ostaa kaksi tomaatin tainta, amppelitomaatin Tumbler ja kirsikkatomaatin Tiny Tim.


Kassalla vielä huomasin pari kolikkoa taskun pohjalla ja pyysin pelargoni Marya, johon olin iskenyt silmäni jo aiemmin. Myyjä näytti juuri vieressä asioivaa asiakasta ja toista myyjää, joka ojensi asiakkaalle kasvia. "Tuossa meni viimeinen Mary". Hän varmaan näki ilmeeni ja kysyi: "Haluaisitko mallina olleen yksilön, se on pari euroa kalliimpi". Arvatkaa, mitä vastasin....


Ettei sille tule kylmä...


...emme halunneet leikata turkkia, mutta nyt kun ilmat lämpenevät, olisi kiva saada se lyhyeen turkkiin.

Siinä tämän vuodenajan (=kevään) lause, joka saa ainakin minun niskakarvani trimmaajana pystyyn. Tällä viikolla kaksi koiraa, molemmat ylipitkässä turkissa, huopaantuneina, kakkaa takapuolessa, pimpsa huopaantunut reisiin kiinni, peräaukon edessä iso huopalaatta, naama huovassa.

Lause yleensä jatkuu pirteänä: "Sen voi vetäistä koneella lyhyeksi".

Siinä vaiheessa lasken aina hitaasti kymmeneen. Millä h...lvetillä sen "vetäisee", kun kone ei mene huovasta läpi, ellei vedä millin siiliksi. Ja jos koira suostuisi konetöihin, niin mikäs sitä olisi "vetäistessä"...

Keskustelu yleensä jatkuu minun herttaisesti kysyessä: "Ette sitten itse "vetäisseet" sitä koneella?" "No, kun se ei anna, vaan puree ja tappelee vastaan".

No onneksi minä olen Maija Poppanen ja minulla on taikasauva käytössä. Tähän asti kaikki koiran ovat päässeet huovastaan, ei taikasauvan avulla, mutta taikasanojen, jotka eivät ole julkaisukelpoisia (en myöskään lausu taikasanoja koiran tai omistajan kuullen).


Tarinaan usein kuuluu, että korvat ovat umpihuovassa. Tällä koiralla minulla hiki nousi pintaan, sillä oli aivan mahdoton sanoa, missä korvalehti alkoi. Silmät olivat niin tiukassa huopa-rähmä klimpissä, että niihin upposi melkoisesti aikaa.


Tyypillisesti kynsiä ei ole leikattu, sillä koira ei "pidä" kynsien leikkuusta. Tällä koiralla oli myös peukalonpään kokoiset huovat tassun alaosissa ja hieman pienemmät varpaiden välissä.


Mutta lopputuloksena (taas jälleen kerran), koira, joka ei ole eläinsuojelutapaus. 
Rakkaat koiranomistajat: Jos koirallanne on kylmä talvella, mutta teillä ei pysy karsta kädessä, pitäkää turkki lyhyenä talvella(kin) ja ostakaa koirallenne takki.


Bestikset


Mun bestis on Honey, me leikitään päivittäin useampaan kertaan. Mä yleensä olen torkuillani, kun Honey tulee istumaan mun nenän eteen. Jos en heti huomaa sitä, se läimäsee mua tassullaan. Ja jatkaa läimimistään, kunnes suostun leikkimään sen kanssa. Yleensä otan sen vain suuhuni vähäksi aikaa ja sen jälkeen Honey on taas tyytyväinen oloonsa. Kyllä me joskus innostutaan juoksemaan kuurupiiloa sisällä, mutta se päättyy aina joko mamman huutoon tai sitten Honeyn kilahtamiseen. Kun Honey kilahtaa, se ei enää halua leikkiä, vaan hurjasti ärräpäitä manaillen hyökkää partaani kiinni.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ekat hakutreenit


Aamulla kun mamma alkoi pakkaamaan treenikassia, tiesin, että taas mennään. Me mentiin keskelle metsää ja tavattiin siellä ihka uusia ja outoja ihmisiä. Koska kaikilla oli namuja käsissään ja ne oli ihan innoissaan mun  näkemisestäni, niin päätin hyväksyä ne uusiksi kamuikseni. Kaikkea sitä metsästä löytääkin.

Sitten me lähdettiin pienellä porukalla kävelemään umpimetsään. Yhtäkkiä yksi uusista tuttavuuksista heitti verkon päälleen ja meni kuusen näreiden keskelle makaamaan. HEI! Mä melkein hyppäsin nahoistani, kun niin peljästyin näreiden keskellä kykkivää hahmoa. Onneksi mamma oli siinä vieressä ja se näytti siltä kuin homma olisi ihan normaalia. No, sillä on kyllä aika outoja kavereita. Mentiin sitten yhdessä vähän lähemmäs ja kun sieltä verkon alta löytyi nameja ja tuttu ihminen, rauhotuin minäkin. Mutta juuri kun olin kääntymässä verkko heilahti taas. HEI! Säikähdin uudestaan, mutta keräsin itseni nopeasti: se oli se tuttu tyyppi, jolla oli nameja. Se joka tykkää maata näreiden keskellä verkon alla kesken kävelylenkin. Se mamman kaveri...

Sitten juttu vasta oudoksi menikin. Käveltiin siellä umpihangessa isoa ympyrää, ei mulla ollut mitään hätää, mutta mamma läähätti aika kuuluvasti. Sitten se yhtäkkiä pysähtyi ja päästi mut irti. Käveltiin vähän matkaa ja mä nostin nenäni ylös. Mitä ihmettä? Sen ihmehemmon haju leijui suoraan nenääni. Seurasin hajua nostamalla vähän lisää kuonoani ja ette ikinä arvaa. Siellä se makasi vieläkin verkon alla namit käsissään. Ja ilahtui, kun löysin sen. Joo, mäkin ilahduin. Lähinnä nameista. Ja mamman riemusta, kun se löysi oudon kaverinsa mun ansiosta sieltä näreen alta. Mä kyllä suosittelisin, että se valitsisi jatkossa kaverinsa ns. normaalien joukosta.

Pistin ranttaliksi


Eilen oli tokoa ja agilitya... Pikkuvillat Stella ja Sulo olivat kiltisti ja osasivat olla suloisia.


Valitettavasti mamma ei kutsunut minua suloiseksi, vaan alkoi pikkuhiljaa kihistä. Ehkä se johtui siitä, että mä en oikein jaksanut keskittyä. Sulo oli mun vieressä ja se on nyt kolmisen kuukautta. Se muistaa mut pentulaatikon reunalta ja se halusi LEIKKIÄ, siis mun kanssa. Koska mulla oli vähän tylsää, niin ajattelin vastata leikkikutsuihin. No arvaatte jo mitä siitä seurasi. Mamma alkoi kypsymään.

Luoksetulo ja pujotteluseuraaminen meni ok. Ja sitten mamma halusi mut taas sen pallon päälle. Koska mamma tuntui vähän takakireältä, niin päätin yrittää parhaani


ja siinähän sitä sitten olla möllötin...

Sitten seurasi agilitytunti ja mulla oli sielläkin keskittymiskyvyn puutetta. Ajattelin tarkistaa parit esteet ja sitten parit hajut sieltä ja täältä. Arvaatte mitä siitä seurasi. Mamma ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä. No esteet menivät melko ok, ja kuvissa suoritukseni puomilla.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Trimmauspöydällä


Ette ikinä arvaa, mitä mamma keksi tälle päivälle. Ensin me vietettiin 3 (kolme) tuntia aamusta kylppärissä. Just kun ilahduin, että se oli siinä ja meille tuli vielä kylään vieraskin ja olin ihan innoissani, niin arvatkaa mitä tapahtui? Mamma rullasi maton pois lattialta ja laittoi toisen maton olohuoneen pöydän (!) päälle.

Ei siinä vielä mitään, mutta uskokaa tai älkää, minun piti kiivetä olohuoneen pöydälle. Olen jo niin tottunut mamman päähänpistoihin, että ei tämä loppujen lopuksi ollut edellisiä kummallisempi...

Mutta sitten minua alettiin "kaivamaan karvan alta esiin". Ja se kesti ja kesti ja kesti... Kolmen (3) tunnin kuluttua, olin aivan uupunut. Mamma armahti minut, mutta kirjoitti jo kalenteriinsa uutta aikaa... Minulla on tunne, että tämä ei ollut tässä.


Ensi kerralla ehkä jaksan seisoa vähän paremmin... Ehkä...