sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Coco 10 wk


Coco on nyt 10 viikkoa ja söpö kuin pieni namu.

"Pari viikkoa on vierähtänyt ja toinen madotus tehtiin tänään. Ulkoilua on jatkettu ja tarpeiden teko ulos sujuu hyvin (jos satutaan olemaan sopivaan aikaan liikkeellä). Myös hihnassa liikkuminen luonnistuu hyvin. Turkinhoidon kanssa on tehty aktiivista päivittäistä harjoittelua ja tuloksia alkaa hiljalleen näkyä. Coco ei pidä enää niin kovaa mekkalaa ja rimpuile vastaan ja ajan kanssa rauhoittuu ihan kokonaankin.. Eli kyllä tämä tästä. Painoa on tällä hetkellä noin 1,2 kg. Coco on ollut yksin kotona monina aamuina n. 5 h eikä ongelmia ole tämänkään kanssa ollut."

torstai 21. marraskuuta 2013

Puudelipoju


Jotkut vihjailee, että mulla on identiteetti hukassa. No jaa, enpä osaa sanoa. Eilen oltiin metsässä ja mulla oli kaverina hemaiseva rotikkatyttö. Ei puhettakaan puudelipojuista. Mä nostin miehekkäästi jalkaa vahingossa postilaatikkoa vasten ja mamma huomasi kauhuissaan, että hyvä etten lorottanut suoraan sisään postiluukusta.

Täytyy myöntää, että kotona meno on aika puudelivoittoista. Mamman mielestä paras keino kasvattaa tukkaa on laittaa se pampulalle, mutta mä tulin trimmaamolta rusetti päässä. Trimmaajan mielestä se on miehekäs sininen rusetti. Mamman mielestä rusetti on söpö ja iskä on jo niin paatunut puudelimeininkiin, ettei varmaan edes huomannut rusettia.

Mä en heti huomannut, että se oli iskä, joka tuli trimmaamolle, joten päästin miehekkään vahtihaukkumurinan. Heh heh, se olikin vain iskä, kun hiipi käytävissä. Mä ilahduin niin, että melkein tyrmäsin trimmaajan hännän iskulla; naama oli vahingossa mun hännän korkeudella, kun olin trimmauspöydällä.

Vihdoinkin


Keittiö valmistui eilen illalla myöhään ja vihdoin pääsemme palaamaan normaaliin arkeen. Huonekalut saimme paikoilleen ja astiat kaappeihin, mutta vielä on pahvilaatikoita purkamatta ja taulut pitäisi saada seinille.

Keittiö on Puustellin ja kiitos Miikan, siitä tuli juuri sellainen ja hieman enemmänkin, kuin uskalsin koskaan toivoa. Putket saatiin kohdalleen, superkiitos putkimiehelle, joka pelasti eteisen katastrofin. Sähköt ovat lähes paikoillaan, kiitos sähkömiehen, joka sai toden teolla ihmetellä asuntomme sähkövirityksiä. Sekä superkiitos myös puusepälle, joka sahasi ja viritteli kaiken kohdilleen asunnossamme, jossa jokainen seinä on eri suuntaan kallellaan. Nämä remppamiehet myös siivosivat jälkensä, joten illalla oli vain uusi puhdas keittiö valmiina odottamassa.

Valoa pimeyteen


Poroni sai kaverin :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kärsivällisyyttä


Nyt on ollut loistava tilaisuus harjoitella kärsivällisyyttä.

Keittiöremonttimme etenee, vaikkakin tuskastuttavan hitaasti.

Eilen nukkumaan mennessä sanoin miehelleni: "Enää kaksi heräämistä, niin keittiötä aletaan rakentamaan". Säälittävää, mutta totta, alan jo kohta laskea tunteja siihen, että keittiö valmistuisi.

Kyse ei varmaan ole vain keittiöstä, vaan siitä, että kaikki on "hukassa". Missä on patalaput? Jossain laatikossa. Missä on sakset? Jossain laatikossa? jne jne. Mikään ei ole mukavasti omalla paikallaan, vaan kaikki ovat pakattuina pahvilaatikoihin. En edes viitsi mainita astioista, paistinpannusta, uunivuoista...

Nyt on kyllä vähän kuin jouluaaton tunnelmat, koska keittiömme on kirjaimellisesti pakattuna laatikoihin.

Mökillä


Kävimme isäni kanssa mökillä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa, ennenkuin lumi peittää maan. Puut olivat pystyssä ja rakennukset kunnossa.

Ylläoleva appiruusu on ISO. Se oli polvenkorkuinen kun aikoinaan pelastin sen mökin räystään alta, nyt se on varmasti yli kaksimetrinen ja täynnä nuppuja.


Jedi vauhdissa.


Pidän talon väristä, oli hyvä, että saimme sen viimein kymmenen vuoden pohdiskelun jälkeen maalatuksi toissa kesänä.


Eino-myrsky heilutti puita aika reippaasti, olisi pitänyt ottaa videoklippi.


Vanhat veriviholliseni myyrät voivat edelleen paksusti nurmikentilläni. Ja ei, en ole raaskinut tehdä niille muuta kuin heristää nyrkkiä ja uhata hankkia pöllönpesiä puihin.


Syksyn viimeinen bellis.

Moro sano poro


Ulkona pimenee jo varhain, mutta poroni toi yllättäen valoa pimeyteen. Äitini osti porolle kaverin, lisään kuvan porotokastani, kunhan ehdin ottaa kuvan.

Hyvää isänpäivää


Isänpäivälounas syötiin tyttäreni ihka uudessa omassa asunnossa. Ruoka oli hyvää ja asunto ihastuttava. 
Se oli juuri niin kiva kuin muistinkin, sisältä ja ulkoa.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Vahdissa


Meillä on ollut kumman levotonta viime aikoina. Mä oon ihan uupunut tähän ralliin. Meillä on pennut, joita mä vahdin parhaan kykyni mukaan, mutta mamma päästää tänne jatkuvasti sisään porukkaa, täällä on kuin rautatieasemalla. Milloin on remppaukkoa, milloin pennun katsojaa.

Honey kuulee jo pikku-ukkojakin oven takaa, mutta mä väsyin juoksemaan aina tarkistamaan, oliko sillä oikea vai väärä hälytys päällä. Joten tähän mä parkkeerasin muina miehinä, selkä ovea päin, sillä mähän en vääriä hälytyksiä vahdi.

Mutta tästä pääsee aika sutjakkaasti ovelle, jos vaikka tulisi oikea hälytys. Ihan vain kaiken varalta.

Talvi on tuloillaan


Pakko oli antaa periksi ja laittaa terassi talviteloille. Pelargoniat ja karjalanneito siirtyivät yläkertaan talvea pakoon ja nappasin talteen yhden verenpisaran, oman suosikkini.

Pennut pian neljä viikkoa


Keittiöremontin ohessa, pennut ovat kasvaneet kuin huomaamatta. Pennut ovat tulleet äitiinsä ja ovat rauhallisia mutkattomia lapsukaisia. Vaikka pennut jo syövät kiinteää ruokaa, Naomi silti siivoaa itse niiden kakat, se on muutenkin todella loistava äiti ja pitää äärimmäisen hyvää huolta pikkuisista.


Pennut tapailevat horjuvin jaloin leikin alkua.


Ne ovat syötävän söpöjä.


Varastettu maitohörppy maistuu aina tilaisuuden tullen.


Aaaa, mahat täynnä.


Mitä?

Haudoilla


Kävimme tänään haudoilla ja en ollut uskoa silmiäni, kun näin, että mummin kuolemasta on jo neljä vuotta. Tuntuu, kuin se olisi tapahtunut toissa kesänä. Hautausmaan vanha puoli on rauhoittava vanhoine kuusineen ja haudan takana pilkistää punatilikappeli.

Punainen venuksenkenkä kukkii


Nupullaan ollut venuksenkenkä on täydessä kukassa, pidän kovasti sen väristä.

Innostuin ostamaan orkideoilleni kasvilamput (15 W LED spotti -valaisin) ja kun ne tulivat postissa, yllätyin niiden koosta. Sitten olikin tenkkapoo, mistä löydän niille valaisimet. Eläinkaupasta löytyi ratkaisu.

Keittiöremontti edistyy hitaaaaasti


Katto hajosi kokonaan ja totesimme, ettei siitä enää tule helpolla kuin uutta. Ongelmaa lisäsi, että keittiön katto oli maalattu, siinä missä olohuoneen katto oli ruiskumaalattu.


Lattian tila ei ollut paljon parempi...


Löysimme näppärän remonttimiehen (tai meille löydettiin näppärä remonttimies), joka naputteli rimat kattoon, laittoi sinne paneelit, korjasi lattian ja seinät.

Ja tässä olemme nyt. Pahin pölyvaihe pitäisi olla ohi, sähköt vielä siellä täällä, mm. ruukkujen alla, keittiön kaappeja ei ole, lattialämmitystä ei ole, mutta muuten elämä jatkuu retkitunnelmissa.

Lahti


Yllä Iris ja Neve, täyssiskot

Neve (alla)
Lahti 27.10.2013 JUN Pirjo Aaltonen: "Mittasuhteiltaan tyypillinen, ryhdikäs, sopusuhtaisesti rakentunut narttu, jolla selvä sukupuolileima, mutta tulee kehittyä rungoltaan. Hyvä pään pituus, riittävät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä hännänkiinnitys. Kantaa häntäänsä hyvin. Kevyet liikkeet, liikkuu hyvin edestä ja takaa." ERI


Iris
Lahti 27.10.2013 JUN Pirjo Aaltonen:"Selvän sukupuolileiman omaava nuori narttu. Vielä kovin kevyt ja kapea rungoltaan. Hyvä pään pituus. Tyypillinen ilme, mutta kuono-osa on vielä kovin kevyt. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvin kannettu häntä. Liikkuu sivusta kevyesti. Hyvät liikkeet takaa. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen." EH


Bella
Lahti 27.10.2013 NUO Pirjo Aaltonen: "Tänään hieman vastahakoisesti esiintyvä ja liikkuva nuori narttu jolla oikeat mittasuhteet. Vielä kapea rungoltaan. Hyvä pään pituus. Tyypillinen ilme. Niukasti kulmaantunut edestä. Etuosan tulee kehittyä. Häntä kääntyy hieman selälle. Ikään kuuluva karvapeite. Halutessaan liikkuu ryhdikkäästi. Hyvin takaa." EH