tiistai 25. helmikuuta 2014

Temppukurssilla


Tänään mamma raahasi minut temppukurssille. Siellä oli kaikenlaisia potentiaalisia kamuja, mutta arvatkaa kaksi kertaa, oliko niistä mulle mitään iloa? Edes Windystä, joka tuli pyöräyttämään takapuoltaan mun nenän edessä... No ei. Arvasitte oikein. Kun mä kaihoavasti katsoin potentiaalisia kamuja, mamman ääni jäähtyi pakkasen puolelle ja mun into kamuihin samassa tahdissa.

Mutta treenailtiin ihan perusjuttuja, temppuna oli, arvatkaa mikä? No mamman nykysuosikki, esineen noutaminen. Ei muuten ole mun suosikkitemppuni, mutta tein pitkin hampain kun pyydettiin.

Positiot alkavat mamman iloksi sujua ja kaukokäskytkin menevät. Liikkeestä maahan sujuu vauhdila ja liikkeestä seisominen pienellä harjoittelulla.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Koiratanssituomarina Viialassa


Niin se vain tämänkin päivän kisa saatiin tuomaroitua, vaikka kunto meinasi loppua kesken flunssan vuoksi. Koirakkoja oli vajaa 30 ja aloitimme HTM:llä. Aina kun katson koirakkoja, joilla on hyvät positiot, huokaisen hieman, kun mietin omia koiriani ja päätän, että huomenna...

Taso oli aika tasaista, isoja yllätyksiä ei ollut suuntaan tai toiseen. Kaksi koirakkoa jäi mieleen, kumpikaan ei ollut teknisesti hyvä esitys, mutta toisessa esityksessä koiran into ja suhde omistajan kanssa oli aivan mainio, pidin parista kovasti, vaikka kummallakin näytti olevan pallo vähän hukassa. Toinen pari, joka jäi mieleen, ohjaaja esiintyi todella kauniisti, koira vähän vain "hengaili mukana", mutta kun tuo esitys hiotaan kuntoon, siitä tulee mahtava. Muutama koirakko oli konkariesiintyjiä, joiden esiintymistä on aina ilo katsella. 

Jos jostain pitää nurista, niin se mikä riepoo, on HTM esitys, jossa paino ei ole positioissa, vaan kikkailussa (freestyle) ja päinvastoin freestyle esitys, joka on HTM + kaksi kolme temppua. Tosin se ei ole kiellettyä, mutta tuomareiden kanssa jupisimme, että otamme asian esille tuomaripäivillä, sillä ilmeisesti se nyppi muitakin tuomareita kuin minua.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Jedi, Karma ja Remu


Mamma päätti tehdä reissun Sipoon koirametsään, vaikka vähän epäilikin reissua ihmisten ilmoille. No, turhaan se murehti, mä olin täydellinen herrasmies (aika noloa, jopa kuopus kysyi reissun jälkeen, oliko kenelläkään muulla hauskaa kuin mulla...). No tottakai kaikilla oli hauskaa.

Ensin mä tapasin Remun, juuri vuoden täyttäneen uroksen. Remu ei ole vielä oikein ymmärtänyt piehtaroimisen jaloa taitoa, joten mun oli pakko näyttää mallia. Pitkään, hartaasti ja useampaan otteeseen.


Sitten Karmakin (3v.) liittyi joukkoon ja me vähän verryteltiin laumassa oloa.



Lopulta lähdettiin kulkemaan ja me pojat muodostettiin pätevä lauma ja pidettiin tiukasti yhtä kärjessä.



Puolivälissä oli kahvitauko ja vähän noloa, mutta totta, mamma oli kietaissut otsatukkaani harjan varressa olevia pampuloita, jotka olivat puudelin vaaleanpunaisia. Onneksi Karma ja Remu olivat värisokeita.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tyhmäkö muka?


Mamma ei ollut ihan vakuuttunut äo:stani, joten osallistuimme tokotunnille, teemana nouto. Tulimme vähän etuajassa, sillä mamma mutisi jotain itsensä nolaamisesta julkisesti, joten sain tiiviin yksityisopetuspaketin.

Alku oli vähän outo, vaikka olinkin ihan innoissani (olen lähes aina ihan innoissani). Yaelilla oli kapula, jonka se työnsi muitta mutkitta suuhuni. Yritin räkiä sitä pois, mutta mitä tapahtui?


Yael nappasi parrastani kiinni ja murahti: Uskallakin sylkeä se pois >: I
Mähän ihan jähmetyin ja puristin leukani kiinni kapulaan.


Sitten Yael otti kapulan kahdella kädellä pois, juuri kun mietin, mikä juttu tää oikein on...


Ja tätä ette usko ikinä! JUUSTOA! BILEET!

Honey söi eilen juustoa koko pussillisen, mun kuolatessa vieressä, kun se haki leluja ihan sukkana suoraan mamman käteen. 


Te ette kyllä usko, tää oli juustobileiden salaisuus. Me toistettiin ja toistettiin ja juustoa sen kun virtasi mun suuhuni! Jos joku olisi kertonut, että tästä saa juustoa, niin mulla olisi ollut jo eilen vatsa täynnä juustoa.

Tosin vaatimus lisääntyi sillä, että kapulaa ei saanut mässyttää.



Sitten Yael päätti tarkistaa mun ymmärryksen tasoni. Missä muuten ei ollut mitään vikaa, kiitos kysymästä. Sama se kai mitä suussaan pitää, kunhan juustobileet jatkuvat.

Huomatkaa kuvassa Rousku, meidän demokoira, joka istui ja katsoi harjoitteluani. "Miten VOI OLLA MAHDOLLISTA, että tuo URPO saa juustoa ihan sukkana VAIN SIITÄ, että ottaa jotain suuhunsa???"


Yllä muovinen harjoituskapula, alla metallikapula.


Alla tunnarikapula, joka upposi kokonaan mun suuhuni.


Namikippo.


Mä sain kouluttajaltani täyden kympin. Mä oon NIIN LOISTAVA!!!

Mamman sanoin:"FIKSU KOIRA!"

Kouluttaja:"MÄ olen fiksu ja hyvä kouluttaja :)"

Summa summarum, kun loppujengi tuli kurssille, mä olin jo ihan pro ja mamma oli tosi tyytyväinen.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Helmikuun istutukset vauhdissa


Kukkien kuulumisia puutarhablogissani!



Tyhmä!


Voi voi, tänään ei ollut mun paras päiväni. Mentiin vähän treenailemaan ja mammalla oli kova tavoite opettaa mulle nouto. Helppo nakki, mä tykkään kantaa ihan kaikkea suussani, mutta mamman kanssa mä en oikein ymmärrä mitä se haluaa.

No me mentiin perusasentoon ja mä olin ihan innoissani. Sitten mamma jätti mut ja meni viemään esineen parin metrin päähän. "HAE!" No mähän lähdin kuin tykin ammus ja tökkäsin esinettä nenälläni. Ja takaisin mamman luokse. "Mitä?" Ei naksautusta, ei namia. Ei kun uudestaan ja sama lopputulos.

Mamma otti Honeyn hätiin ja se onneton pinkaisi sellaisella vauhdilla hakemaan esineen, että mä jäin ihan hoo moilasena seisomaan. Naks ja palkka. HONEYN SUUHUN?! Missä mun palkka? No sitten seuraavaksi kun tuli käsky, mäkin ponkaisin ihan haukkana mukaan ja tökkäsin nenälläni lelua. Honey otti sen mun etujalkojen välistä ja kiisi takaisin mamman luokse. Naks ja palkka. HONEYN SUUHUN! Missä mun palkka?

Siinä me sitten juostiin esineen luokse ja mä sain katsella kuola suusta valuen, kun Honey keräsi naksautuksia ja nameja. Mamma katsoi mua ja sanoi:"TYHMÄ!"  Mä en tajunnu, missä oli vika. Mä tökkäsin esinettä ihan nätisti, niinkuin esineruututreeneissä ja silti kukaan ei ollut tyytyväinen. Paitsi Honey. Esinettä vaihdeltiin, mutta mä en vain tajunnut missä vika.

Sitten mamma otti Honeyn kainaloonsa ja katsoi mua tiukasti. Mä katsoin mammaa silmiin yhtä tiukasti. "HAE!" ja niin mä syöksyin esineen luokse, OTIN SEN SUUHUNI JA JUOKSIN MAMMAN LUOKSE! MIKÄ RIEMU! MITKÄ JUUSTOBILEET!

No, näin jälkikäteen ajatellen, kuka oli TYHMÄ? Miksei mamma sanonut, että se haluaa sen typerän esineen käteensä? Mä luulin, että sitä pitää tökätä nenällä. Hakutreeneissä se naksautti, kun tökkäsin esinettä nenällä. Sitä saa, mitä haluaa. Paitsi mamma, joka ei tiedä, mitä haluaa.

torstai 13. helmikuuta 2014

Pentutapaaminen


Naomin pennut Kiki, Luna ja Inez kokoontuivat pentutapaamiseen. Kaikki perussiistittiin, hampaiden kanssa ei ole vielä ongelmia, eikä takkuikä ole alkanut.



Ponu ja Diudi leikittivät tyttöjä.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lokoilua


Lokoisaa lököilyä a'la Windyn pennut Diudi, Ponu ja Darla.



perjantai 7. helmikuuta 2014

Näyttelytreenit


Mä vähän mietin, mikä juttu tää oli, mutta tarjosin kuitenkin perusasentoa, sillä niin saa varmimmin nameja. Mutta mitä ihmettä??? Mä mikään puudeli ole!!! 


Pienten keskustelujen jälkeen, me päästiin yhteisymmärrykseen. Neljä jalkaa maassa ja niitä EI saa liikuttaa sen jälkeen kun ne on laitettu paikoilleen.


Puudelipoju alla oli ihan nössö, se seisoi kuin jäyhä jököttäjä.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Agidream's Superman


Tänään 15.40 Bella pyöräytti maailmaan hyvin vähäeleisesti tarmokkaan pikkupennun, 156g syntymäpaino. Yael katsoi sitä hetken ja sanoi: "Superman!" Ellei ihmeitä tapahdu, näyttäisi siltä, että pennulla on maitobaarilla tulevina viikkoina lokoisat olot, sillä maitoa virtaa aivan hulvattomasti.

***

4.2.2014 Pieni supermiehemme nukkui pois suureksi suruksemme

Oma koti kullan kallis


Aamuisin työmatkalla on aikaa miettiä syntyjä syviä, kuinka erilaista elämä voikaan olla muualla. Lähinnä tihruilen auton ikkunasta kasveja, ihmeköynnökset kukkivat valtoimenaan ja erään talon seinämuurissa kukkii aivan uskomaton soihtuköynnös. Koirat saavat sijan kaksi ja niitäkin on paljon, kaikki näkemäni hyväkuntoisen oloisia. Siellä missä on ihmisiä ryhmänä (niitä on paljon), niin yleensä ryhmän liepeillä on koira tai kaksi. Kolmas juttu, joka pistää silmään aina yhtä pahasti on mopot, joita on paljon. Kuskeilla on kypärät, mutta matkustajat ilman kypärää. Yleensä kyydissä on vaimo ja pari lasta. Neljäs ihmetyksen ja hämmästelyn aihe minulle on kenkäkulttuuri, mitä ei Suomessa näe. Katsomalla miesten jalkoihin, voi päätellä heidän sosiaalisen asemansa. Ei kenkiä, varvastossut, sandaalit, kengät; tuossa järjestyksessä. Alakulttuurina jalkineiden kunto. Olen jonkun verran ottanut valokuvia, mutta niihin ei saa vangittua lämmintä ilmaa, ääniä, hajuja eikä tunnelmaa, joka on kuin iso lämmin edestakaisin hyökyilevä fyysinen massa.


llä kuvia paikallisesta ratsastuskoulusta. Hevoset olivat yllättävän hyväkuntoisen näköisiä, mutta vaikea sanoa, pääsivätkö ne koskaan millekään laitumele. Niitä oli 10-15 ja ne seisoivat puissa kiinni. Kärryistä päätellen ne osallistuivat myös erilaisiin juhlamenoihin.






Aamuisin hotellihuoneeseeni kaikui minareetin rukouskutsu ja kukko kiekui. Rehellisyyden nimessä, vain yhtenä aamuna havahduin unestani niihin, muuten nukuin kuin tukki.


Voihan ruma sana, juuri ennen työpäivän loppua, tipahti työmailipostiini varoitus kasvaneesta terroristiuhasta Bangaloressa, joka kohdistuu IT firmoihin, hotelleihin ja lentokenttään. Pääsin hotellille, sieltä lentokentälle ja lentokentällä läpäisin historiani tiukimmat turvatarkastukset. Aamu alkoi Suomen aikaa torstaina klo 3 aamuyöllä, päivä toimistolla, en nukkunut siinä välissä, lento oli hieman myöhässä, mutta kun viimein pääsin koneeseen, niin seuraavan kerran kun avasin silmäni, huomasin nukkuneeni yli seitsemän tuntia. Onneksi vieruspaikka oli tyhjä, joten nukuin vaaka-asennossa puhallettavan tyynyni kanssa. 

Mutta aamu alkoi siis sarastaa myös Saksassa ja kahden tunnin päästä laskeuduimme. Viisi tuntia kentällä, kolmen tunnin lento ja vihdoin: kotona!

Niin jäivät taakse eksoottiset uutiset karanneista elefanteista ja naisten tasa-arvo-ongelmista.