maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ines BIS1


Ines BIS1, Masalan Match Show

Uskomatonta Anna :)

Tässä tarina kokonaisuudessaan.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Vetojuhta


Kun mä näin kärryt, mä muistin heti, että viimeksi mä peljästyin, kun joku kolisi mun takapuolessa. Mutta eihän mamma välittänyt mun mielipiteestäni tuon taivaallista. Kolmen naisen voimin ne kiinnitti sen rakkineen taasen mun takapuoleeni kiinni ja siinähän se kolisi ja rämisi. Mamman kunniaksi on sanottava, että se kirjaimellisesti nosti mut kärryjen eteen. Se on aika sitkeä nainen, kun päättäväiseksi herkeää.


Mutta ei multa kysytty eikä annettu vaihtoehtoja. Multasäkki kyytiin ja niin mä kiersin talon pariin kertaan. 


Kyllähän mä sitten muistin ja tajusin, ettei ole tarvetta heittäytyä paniikkimoodiin, vaikka aisat käännöksissä koskettaa mun takapuoltani. Mamma oli tyytyväinen ja mäkin tallustin eteenpäin juuston ja makkaran voimalla, jos en tyytyväisenä, niin ainakin kohtalooni alistuneena.

Mamman mielestä tämä on kiva sosiaalinen harrastus.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Sadetta karussa


Mamma on sielultaan aito puudelitäti. Se huomasi sadetutkassa sateen vyöryvän yli Espoon ja samantien soitti meidän treenikaverille, että treenit ovat sisätiloissa. Mamma ei ole vielä sisäistänyt, että pk-ihmiset treenaavat säässä kuin säässä umpimetsässä.

Mun treenikaveri on yläkuvassa näkyvä rotikkatyttö, joka on aika riiviö. Se rakastaa vaania mua ja sen päähupi on mun paimennusyritykset. Mä aikani aina katselen sen venkoilua, kunnes päästän miehisen murahduksen ja saan sen pysymään muutaman metrin päässä viitisen minuuttia, ennenkuin se vaanii mua taasen. Mamma sanoo, että onneksi mä en provosoi, enkä provosoidu, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Yllärisisätilatreenit meni noutoa ja ilmaisua harjoitellessa. Vau, että mä olen loistava. Mamma hyrisi tyytyväisyydestä. Hanskan se piilotti käytävälle oven taakse ja lähetti mut etsimään. Ensin mä olin ihan hoo moilasena, pitääkö mun YKSIN lähteä käytävälle? Siis mitä? Sitten kun mä tajusin, että mammalta on oikeasti hanska hukassa ja se on löydettävä, mä sniffasin sitä hanskaa oven saranapuolelta. Siellä se oli. Hetki meni, ennekuin mä tajusin kiertää oven. Voi mikä riemu! Mamma sai hanskansa :)

Alla kuvassa mä harjoittelen metsäjäljen keppien ilmaisua. Se on sisätiloissa ja asfaltilla mun bravuuri, metsässä mamma vähän huokaili mun suoritusta alkuviikolla.

Jos mamma jostain huokaili sisätreeneissä, niin se oli mun ihka eka tunnitusnoutoharjoitus. Siinä pieni kalikka noudetaan muiden pienien kalikoiden joukosta, siis juuri se kalikka, joka on ollut mamman kädessä. Mä tarjosin monenlaista, mutta vähän jäi juttu hämäräksi. Toin yhden kalikan mammalle, mutta rouhaisin sitä sen verran suussani, että se halkesi kahtia. Ei tullut naksua eikä namia, vaikka kyllä mamma ne kaikki säleet kaivoi mun suusta.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Koiranpäivä Suurpellossa


Koiranpäivän tapahtuma, jonne Yael oli pyydetty alkoi tuulisena, mutta aurinkoisena. 
Tarjolla oli pikakaunistuksia viidellä eurolla ja myös myyntitavaroita paikalla olleille koirakoille.


Päivän kohokohta oli koiratanssiesitys, jossa Murphyn lait pätivät. Rouskun kanssa oli harjoiteltu esitystä viikon päivät, kunnes viimeisenä iltana kenraaliharjoituksissa se venäytti selkänsä.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kaivaa Windy extempore esiintymään ja kyllähän se parhaansa yritti. Onneksi yleisö oli keski-iältään noin 3v., joten esitys upposi hyvin ja lapset olivat innoissaan.

Koiratanssituomarina Janakkalassa


Jos mikä ilahdutti vanhan tuomarin sydäntä, niin oli parkkipaikka oven edessä. 
Kymmenen pistettä järjestäjille.
Koristelut ja järjestelyt olivat muutenkin huippuluokkaa, niinkuin aina Janakkalassa.


Kisasta jäi pari esitystä mieleen. Toinen oli aivan loistava esitys, joka ei teknisesti ehkä ollut täydellinen, mutta koiran into ja suhde ohjaajaan oli aivan uskomaton. Toinen esitys oli konkariparin esitys, jonka olen nähnyt jo aiemminkin, mutta silti se oli sykähdyttävän hieno.


Rotukirjo oli suuri, alla lyhytkarvainen berhandilainen, ensi kertaa näin sellaisen kisaavan.


Esiintymisasuihin oli panostettu...


Ja alla Ines (Honeyn lapsukainen), joka tuli hakemaan inspiraatiota koiratanssikisoihin, joihin se on jo ilmoittautunut. Ines on kyllä supersöpö, se viittä vaille jäi meille kotiin.

Askartelua


Kun mamma alkoi rapistella keittiön tiskipöydällä, mulla ihan herahti vesi kielelle. Otin hieman paremmin lähinkontaktia ja kurottelin katsomaan, mitä herkullista on tarjolla.

Täytyy myöntää, että mitään kovin herkullista mamman puuhailuista ei syntynyt.

Nuo ovat kuulemma uusi tie onneen ja autuuteen. Olimme treeneissä ja mamma innostui kunnolla metsäjäljestä. Ensi treenikerralla kuulemma suuntaamme hautausmaan viereen metsään tekemään oikeaa jälkeä. Koska mamma ei oikein luota kykyihini löytää keppejä metsästä, se aikoo merkitä ne keltaisilla nauhoilla.

No maanantaina näemme, onko mamma vain vähäuskoinen vai realistinen.