tiistai 29. joulukuuta 2015

Mökillä järvi jäässä


Lähdin mökille ja unohdin ottaa tarpeeksi vettä mukaan. Koirat joivat vesipulloni hetkessä ja lievästi sanottuna olin pulassa. Puutarha-allas, mistä ne yleensä juovat, oli jäässä. Kaivon kansi oli jäätynyt kiinni. Järvi oli jäässä.

Hain liiteristä lapion ja hakkasin jäähän reiän. Voimani riittivät pieneen railoon, josta sitten nostin kannulla vettä ämpäriin. Mitä tästä opimme? Ota aina riittävästi vettä mukaan mökille...


Sää oli mitä mainioin, pikkupakkasta, joten koirat pysyivät kuivina.


Ranta kaipaa oleskelupaikkaa, täytyy miettiä sopivaa ensi kesänä.



Ensi kesän urakka: kenttä kuntoon

maanantai 21. joulukuuta 2015

Rally-toko


Möllikisoissa Windy, Diudi, Ponu, Zorro ja Honey pääsivät näyttämään taitojaan. Kiva rata ja halli oli lämpimämpi kuin mitä uskalsin toivoakaan näin joulukuussa. Kaikki saivat tuloksen, Honey meinasi hyytyä, mutta lähti kuitenkin mukaan ja innostui radan edetessä. Zorrosta voisi tulla hyvä. Windy, Diusi ja Ponu olivat hyviä.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Mökillä sinisävyin


Olimme mökillä viikonloppuna ja kovin oli sinisävyistä ulkona. 

Alla kuva Emiliasta päikkäreillä, taisi herätä Jedin "hellään" pusuun...


Banaanin syönti onnistuu jo omin voimin...

perjantai 20. marraskuuta 2015

Haureka


Tänään seminaarissa suurin odotuksin... (Kuvateksti:"Senkin idiootti! Me haluamme hajun tyynystä! Tyynystä!"

Perjantai:
Toni Lahtinen: Videotervehdys Tansaniasta, missä Team Rokka auttaa taistelussa norsunluun salakuljetusta ja norsujen salametsästystä vastaan. "The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing." - Edmund Burke http://www.teamrokka.com/fi/etusivu/
Paola A. Prada: “Sniffing out scent: The bridge between instruments and canines” Introduction - Historical and global perspectives of human scent as evidence
Paola A. Prada: What is human scent - A viewpoint from the laboratory
Paola A. Prada: Scent in the field and beyond the forensic arena
Simon Prins: Training by Mother Nature


Lauantai:
Simon Prins: "Learn to change behavior fast – Your own and your dog’s" History of animal training - Overview on how animal training developed
Simon Prins: Why working together is so important in K9 training 
Simon Prins: Innovative training methods and needed skill sets & How to collect and analyze data and build training programs
Harri Gustafsberg: “The Mind Control of the Dog Handler - Develop you mind and have an impact on your dog’s learning and performance”

Paola A. Prada on rikostekniikan instituutin apulaisprofessori Texasin teknillisessä yliopistossa. Hänen poikkitieteellinen tutkimuksensa sisältää kemiaa, eläinten käyttäytymistiedettä ja kansallista turvallisuutta, jotka ovat kaikki kriittisiä tekijöitä tehokkaassa tiedustelu- ja puolustustoiminnassa. Prada on työskennellyt laajasti teknisen kehitystyön parissa aiheenaan ihmisen ominaishajun hyödyntäminen rikostutkinnassa. Hän on myös kehittänyt työssään hajutunnistuskoirien koulutuksessa tarvittavia hajujen keräysmenetelmiä. Prada on yksi Human Scent Evidence -kirjan kirjoittajista.

Simon Prins on työskennellyt yli kaksi vuosikymmentä koiranohjaajana ja erikoisasiantuntijana Alankomaiden poliisissa ja kansallisessa rikostorjunnassa. Hän on kansainvälisesti tunnettu innovatiivisena kamera-, räjähde- ja pelastuskoirien kouluttajana. Eläinten kouluttaminen riskialttiisiin operaatioihin vaatii omanlaisensa koulutusmenetelmän. Prins uskoo positiiviseen vahvistamiseen, turvalliseen oppimisympäristöön, kriteerien asetteluun ja selkeään viestintään. Prins on yksi A Manual for Proven Success in Operational Service Dog Training (K9 Professional Training) -kirjan kirjoittajista. www.simonprins.com

***

Ohjelmistotestaajan näkökulmasta on iso ero sillä, testataanko lentokonetta, sairaalan teho-osaston laitteita vai kodinkoneita. Lentokoneen ohjelmistossa ei sallita virheitä, vaan tason on oltava luotettava. Kun kodinkone, esim. tietokoneen ohjelmisto, toimii hieman epäluotettavasti, se on ärsyttävää, mutta ei hengen vievää. Jos tietokoneen ohjelmistoa testaisi kuin teho-osaston laitteita, harva aplikaatio valmistuisi koskaan markkinoille ja hinta olisi niin hunajainen, ettei kukaan haluaisi maksaa sitä. Koiran koulutuksessa näen asian samoin, siinä missä virkakoiran on oltava erehtymätön, kotikoiralle riittää vähempi tarkkuus. Mutta se mitä voidaan hyödyntää ja pitäisi hyödyntää, on uusimmat löydökset koiran kouluttamisessa.

Tämän päivän luento johdatteli koiran hajuaistiin ja ihmisen hajuartikkeleiden tunnistamiseen yliopistotutkimuksen tasolla, kunka ihmisen hajua voidaan käyttää mm. oikeudenkäynneissä todisteena vaarantamatta yksilön oikeusturvaa. Se mikä minua kiinnostaa, on, kuinka koiran ällistyttävän kyvyn haistaa voi kääntää arkielämään siten, että se on iloksi ja hyödyksi sekä koiralle että omistajalle. Päivä antoi paljon ajattelemisen aihetta ja aivot raksuttavat kun mietin, miten tuota voisi soveltaa omilla koirilla.


torstai 12. marraskuuta 2015

Koirulijuttuja


Suunnittelen matkaa Kreetalle ja siellä on koiratarha, jossa minulla on tuttuja töissä. 

Koiria on tarhalla aika paljon, noin kaksisataa. Tarha pyörii lahjoitusten turvin ja uusia koiria tulvii tarhalle tasaiseen tahtiin. Mutta tässä muutamia tarinoita, jotka koskettivat minua. Ovatko nuo toivottomia tapauksia vai onko jokaisella toivoa oikealla lääkinnällä ja hoidolla... Siinäpä sitä on pohtimista. Itse tein pienen lahjoituksen sairaskulukeräykseen, linkki lahjoituskeräykseen.

Yllä ja alla kuva Pedroksesta, Pedros on ollut tarhalla jo kauan aikaa, eikä sen adoptio ole todennäköistä. Nuorella pojalla on mitä hurmaavin luonne, se tykkää leikkiä muiden koirien kanssa, ei välitä kissoista ja rakastaa ihmisiä! Pienikin hetki huomiota on pojalle korvaamaton ja pusuja tulisi loputtomasti! Mutta Pedrosilla on epilepsia ja tullessaan se kärsi myös pahasta sisäloisongelmasta. Pedros tarvitsisi epilepsialääkityksen, jotta sen elämä sujuisi. 


Jacos vanha herra on ollut tarhalla jo lähemmäs 3 vuotta, eikä adoptio ole todennäköistä enää. Veteraani-ikään ehtinyt Jacos näyttää jo vanhan koiran vaivoja mm. omistuisten pahkuroiden muodossa. Tavoitteemme on saada herra pikimmiten lääkäriin jotta tiedämme miten helpottaa herrran oloa. Vaikka Jacos jäisikin tarhalle, teemme parhaamme että viimeisiin vuosiin kuuluu paljon rapsutuksia ja rakkautta, lämmin paikka sekä kivuton olo.


Tämä ranskanbuldoggi sekoitus saapui tarhalle vasta viikko sitten. Se löydettiin läheisen kaupan pihasta, se yritti päästä jokaisen auton kyytiin. Pikkuinen on ollut kadulla jo pidemmän aikaa, sillä on todennäköisesti sekä leishmanioosi että kaihi. Leishmanioosia ei voi parantaa, mutta sen oireita voidaan hoitaa. Hoitoa on jatkettava useita kuukausia, elinikäinen hoito on usein tarpeen.


Nämä kolme pentua tulivat tarhalle ollessaan vain alle kuukauden. Toistaiseksi ne ovat selvinneet ongelmitta, mutta rokotuksiin ja madotuksiin tarvittaisiin rahaa, jotta pennuilla olisi mahdollisuus selviytyä ja pysyä terveinä ja hyväkuntoisina!

lauantai 31. lokakuuta 2015

Palloleikkejä


Tänään kokeilin koirieni kanssa eri leikkejä ja testailin samalla niiden viettitasoja pallolla ja patukalla.
(ärsyke, takaa-ajo, tarttuminen, tapporavistus, kantaminen, puolustaminen, syöminen)

Honeylla viettiketju toimi hyvin raivokkaalla tapporavistuksella ja se toi pallon nätisti luokseni. Zorro kyllä haki, mutta hyppäsi tapporavistusten yli ja kantoi pallon turvaan ja oli valmis pitämään sen itse.  Ponu ja Jedi nappasivat pallon sellaisella vauhdilla, että analysointi jäi vähemmälle.

Patukkaleikeissä Honey taisteli koko pienen villakoiran sydämellään. Zorro kiinnostui vain aidosta nahasta tehdystä patukasta, muut patukat olivat kuin ilmaa. Ponumies ei oikein osannut tarttua, vaan yritti leikkiä patukalla tarttumalla siihen etutassuillaan (tyypillistä pennuille). Jedi nappasi patukasta kiinni ja veti minua läpi hallin perässään. 

Aika hauska treenitunti.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Yön pimeydessä


Ponumies kävi kotonaan pesulla, mikä oli virhe, jota en ajatellut loppuun asti. 

Lopputulos, kun Ponu palasi meille illalla... Yön hiljaisuudessa, kuun loisteessa, kuono nousi kohti kattoa ja Ponu päätti kutsua laumaansa koolle (katso video). Voitte kuvitella mieheni ilmeen.


tiistai 27. lokakuuta 2015

Kuka prrrrrrr


Tänään töissä oli glamouria, kun jaettiin vuotuinen laatupalkinto. Olin kutsuvieraana pippaloissa, oli aika hienoa nähdä, miltä Nokia näytti Rajiv Surin silmin, hän oli tuomarina ja jakoi palkinnot. Kaksitoista tiimiä esitteli saavutuksiaan ja parhaat palkittiin.


Lounas ja tarjoilut olivat hulppeita.


Sitten palasin kotiin ja siihen se glamour sitten siltä päivältä loppui. On vain yksi mahdollinen syyllinen muoviastioiden tiskipöydältä varastamiseen ja hajoittamiseen.


Vinkkinä: syyllisen nimi alkaa P:llä ja juu, päästelin pari ärräpäätä.


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kamut


Minun piti potkia villapaitaani eteenpäin, mutta tsemppikaverini (neulontakerhon toisen osapuolen) lapsi kaatui ja löi silmäkulmansa, joten hän joutui lähtemään Jorviin. 

Niinpä jäin villapaitani kanssa oman onneni nojaan. Päivä sujui lähinnä uutta blogia luodessa, vanha hajosi. Ponu ja Jedi leikkivät pitkin päivää, ne ovat aika hellyyttäviä yhdessä. Olenkin alkanut miettiä, miten 90% koirista viettää aikaansa. Ne jotka ovat perheen ainoita koiria ja ihmiset käyvät töissä. Ihminen on kuitenkin koiran ainoa ikkuna ulkomaailmaan ja ainoa lauma mitä sillä on.

Noita siis mietin, kun yksin kudoin päivän tavoitetta kasaan. Uskokaa tai älkää, saavutin tavoitteeni, villapaidan toinen hiha valmistui.

lauantai 24. lokakuuta 2015

perjantai 23. lokakuuta 2015

Ponu leikkii Jedin kanssa


Ponu on meillä Diudin juoksun takia maanpaossa. Nyt viikon yhteiselon jälkeen leikit sujuvat Jedin kanssa. Zorro (kääpiövillakoira) huutaa taustalla, kun sitä harmittaa leikin ulkopuolelle jääminen. Ne painivat pitkään, ennenkuin älysin ottaa videoklippiä. Ponu sitten jäikin ihmettelemään, mitä teen.

torstai 22. lokakuuta 2015

Rouskuliini


Rouskuliini parka, se on ihan nukutusainehuppelissa tuossa kuvassa. Hammaskivi poistettiin, samoin yksi hammas. Rousku on nyt ollut tyttäreni luona ja vaihtarina meillä on Ponu poikamies, joka on sisarensa juoksua maanpaossa.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Näyttelyssä


Tyypillinen näyttelypäivä, heräät anivarhain, vieläkin uupuneena edellisen päivän pesusta ja puunauksesta, ajat hornan huteliin, jatkat puunausta, koira pyörähtää kehässä, odotat toista kehää, koira pyörähtää kehässä, olet nälkäkuoleman partaalla, löydät ruokaa ja ajat kotiin. 


Jedi oli turistina mukana ja sen ilme kuvasti mitä mieltä se oli näyttelytouhuista... 


Zorro pyörähti kehässä...


...ja mietti mitähän me oikein puuhataan...


Pitkän päivän ilta, vihdoin kotona:


Tuulos 4.10.2015, Harry Tast: "3v, tiivis, neliömäinen runko. Komearyhtinen kaula. Hyväilmeinen urosmainen pää. Kevyt alaleuka. Kovin lyhyt rintakehä. Erinomainen karvanlaatu. Etuliikkeet kovin epävakaat ja kyynärpäät ulkokierteiset. Häntä saisi olla suorempi". EH




Tuulos 4.10.2015, Harry Tast: "2 v. kookas pitkälinjainen ryhdikäs narttu. Pitkä voimakas pää. Pyöreät silmät häiritsevät ilmettä.  Hyvät kulmaukset ja luusto. Tiiviit käpälät. Karvassa hieman karheutta. Liikkuu jo turhan pitkin ja vetävin askelin. Etuliikkeet kierteiset." EH

Tokoilua


Rousku 10 v. oli mukana tokokisoissa ihan vain turistina. Se oli ihan täpinöissään, kun pääsi tekemään juttuja niinkuin ennen vanhaan... Tosin tuo temppuilu koitui sen tokouran lopuksi... Rousku rakasti esiintyä yleisölle ja mikä sen mukavampaa kuin tehdä takataka tai pari volttia kesken tokokisan, kun yleisöä oli ja kaikki remahtivat nauramaan...


Jedin kisasta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa...

lauantai 26. syyskuuta 2015

Koiratanssikisa Akaa


Akaan kisoissa tuomarina, alla rataantutustumista...



Ja sitten kisat pyörähtivät käyntiin.  Tämän päivän kisoista yksi esitys oli ylitse muiden, Tamila Butrimova ja Ilai HTM:ssa. Esitys oli loistava.



DoggyRun


DoggyRun ja osallistuimme isolla porukalla. Mukana tietysti myös joukkueemme uusi kenneltyttö.


Ponu sylikoirana isomman kenneltytön kanssa.


Ja alla tiimimme, matkana 5 km.


Kiipeilyä puiden latvoissa



Ja sillä aikaa kun Emilia oli hoidossa, perheen “lapset” puolisoineen kiipeilivät puiden latvoissa.


Uusi taito: varpaat menevät suuhun.