sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kamut


Minun piti potkia villapaitaani eteenpäin, mutta tsemppikaverini (neulontakerhon toisen osapuolen) lapsi kaatui ja löi silmäkulmansa, joten hän joutui lähtemään Jorviin. 

Niinpä jäin villapaitani kanssa oman onneni nojaan. Päivä sujui lähinnä uutta blogia luodessa, vanha hajosi. Ponu ja Jedi leikkivät pitkin päivää, ne ovat aika hellyyttäviä yhdessä. Olenkin alkanut miettiä, miten 90% koirista viettää aikaansa. Ne jotka ovat perheen ainoita koiria ja ihmiset käyvät töissä. Ihminen on kuitenkin koiran ainoa ikkuna ulkomaailmaan ja ainoa lauma mitä sillä on.

Noita siis mietin, kun yksin kudoin päivän tavoitetta kasaan. Uskokaa tai älkää, saavutin tavoitteeni, villapaidan toinen hiha valmistui.