Suunnittelen matkaa Kreetalle ja siellä on koiratarha, jossa minulla on tuttuja töissä.
Koiria on tarhalla aika paljon, noin kaksisataa. Tarha pyörii lahjoitusten turvin ja uusia koiria tulvii tarhalle tasaiseen tahtiin. Mutta tässä muutamia tarinoita, jotka koskettivat minua. Ovatko nuo toivottomia tapauksia vai onko jokaisella toivoa oikealla lääkinnällä ja hoidolla... Siinäpä sitä on pohtimista. Itse tein pienen lahjoituksen sairaskulukeräykseen, linkki lahjoituskeräykseen.
Yllä ja alla kuva Pedroksesta, Pedros on ollut tarhalla jo kauan aikaa, eikä sen adoptio ole todennäköistä. Nuorella pojalla on mitä hurmaavin luonne, se tykkää leikkiä muiden koirien kanssa, ei välitä kissoista ja rakastaa ihmisiä! Pienikin hetki huomiota on pojalle korvaamaton ja pusuja tulisi loputtomasti! Mutta Pedrosilla on epilepsia ja tullessaan se kärsi myös pahasta sisäloisongelmasta. Pedros tarvitsisi epilepsialääkityksen, jotta sen elämä sujuisi.
Jacos vanha herra on ollut tarhalla jo lähemmäs 3 vuotta, eikä adoptio ole todennäköistä enää. Veteraani-ikään ehtinyt Jacos näyttää jo vanhan koiran vaivoja mm. omistuisten pahkuroiden muodossa. Tavoitteemme on saada herra pikimmiten lääkäriin jotta tiedämme miten helpottaa herrran oloa. Vaikka Jacos jäisikin tarhalle, teemme parhaamme että viimeisiin vuosiin kuuluu paljon rapsutuksia ja rakkautta, lämmin paikka sekä kivuton olo.
Tämä ranskanbuldoggi sekoitus saapui tarhalle vasta viikko sitten. Se löydettiin läheisen kaupan pihasta, se yritti päästä jokaisen auton kyytiin. Pikkuinen on ollut kadulla jo pidemmän aikaa, sillä on todennäköisesti sekä leishmanioosi että kaihi. Leishmanioosia ei voi parantaa, mutta sen oireita voidaan hoitaa. Hoitoa on jatkettava useita kuukausia, elinikäinen hoito on usein tarpeen.
Nämä kolme pentua tulivat tarhalle ollessaan vain alle kuukauden. Toistaiseksi ne ovat selvinneet ongelmitta, mutta rokotuksiin ja madotuksiin tarvittaisiin rahaa, jotta pennuilla olisi mahdollisuus selviytyä ja pysyä terveinä ja hyväkuntoisina!
