Närästystä vai jotain muuta?

Jedillä on ollut koko ikänsä ongelmia vatsan kanssa. Aluksi kipujen lähteeksi laitettiin eturauhanen ja koiralta lähti pallit. Sitten sen mielenterveyttä epäiltiin, kunhan huvikseen kuolaa ja läähättää yöt, el lääk suositteli ongelmakoirakouluttajaa. Koska närästyslääkkeet auttoivat, epäilin, että sitä närästää ja se kävikin el lääkärillä (Evidensia Minna Rinkinen) ja sai omeprazolia närästykseen.

Kun taas yhtenä yönä valvoin sen kipujen kanssa ja surffailin netissä etsin jotain apua / lohtua yövalvomiseen, löysin artikkelin, jossa sanottiin sisäloisten voivan aiheuttaa närästyksen kaltaisia oireita. Aamulla marssin apteekkiin ja ostin koko porukalle Axiluria kymmeneksi päiväksi 23.9. eli kolme viikkoa sitten. Kukkaro keveni pari sataa euroa. Turha tietty mainita, että Jediltä on testattu sen sata kertaa sisäloiset...

Aluksi en huomannut mitään eroa, mutta vajaan viikon päästä läähätys ja kuolaaminen oli loppunut. Epäröin hetken, mutta jätin Omeprazolin pois. Oireet eivät palanneet. Kun Axilurkuuri loppui viikko sitten, pikkuhiljaa oireet palasivat, eivät yhtä pahoina kuin ennen kuuria, mutta pikkuhiljaa tilanne on huonontunut. Nyt mietin mitä tehdä...

Luovuin kuivamuonasta kokonaan kuukausi sitten, mutta nyt tänä viikonloppuna olen yrittänyt palata siihen takaisin. En huomaa ihan suoraa yhteyttä oireiden ja kuivamuonan välillä. Annan kuivamuonaa varsinaisen aterian jälkeen aamulla ja se ei aiheuta oireita aamulla, mutta yöt ovat olleet vaikeita ja tuntuvat vain pahenevan taas... Kunpa vain tietäisin, mikä tuon aiheuttaa...

Toistaiseksi (eilen ja tänään) olen antanut Canicuria ja Rennie auttaa, mutta hoidan selvästi oireita, en syytä...

Pieni (?) tuholainen

Tämä alkaa olla tuttu näky, kun palamme kotiin töistä. Pieni (nykyisin jo Brunoa, isovillakoiraamme isompi) pentu on alkanut askarrella vähän sitä sun tätä poissa ollessamme. Näissä kuvissa oli luettu huolellisesti Hesarin kuukausiliite. Perjantaina tuo pikku termiitti oli silpunnut kaikki (lue kaikki) saintpauliani, syönyt kasvit ja pureskellut ruukut pilalle. Koska saintpauliat olivat suurimmaksi osaksi harvinaisempia, niitä ei ole ihan helppo korvata.

Pikkutuholainen myös pissaa mattomme ja niinpä päätin viedä isoimman maton mattopesulaan. Mattopesula oli minulle uusi, mutta erittäin positiivinen kokemus, uskallan suositella lämpimästi 24pesulaa. Toistaiseksi olemme siis ilman mattoja lattioilla, joku raja mattojenkin pesussa, ehkä ensi kesänä saan matot taas takaisin lattioille. Tätä menoa meillä on myös lattiaremontti edessä...

Juuri kun olin tekemässä rukkaset koko tihulaisesta, se oli aivan superliikuttava elämänsä ensimmäisellä agilityesteellä eli putkessa perjantain treeneissä. Ensi viikolla Dino täyttää perjantaina 5 kk.

Aika vaipua talviunille?

Pikkuhiljaa kuin huomaamatta, koirat ovat alkaneet viettää talviunta aamuisin. Kun mieheni herää ja kutsuu niitä ulos aamuisin, ne eivät lotkauta korvaansa, vaan jatkavat uniaan silmäluomenkaan värähtämättä. vasta kun menen itse alakertaan, koirat tulevat mukana.

Dino kasvaa kuin huomaamatta, täytyy lisästä sen ruoka-annosta, huomasin, että sillä tuntuu kylkiluut kun sitä silittää. Olen nyt (taas) siirtynyt kaikkien koirien osalta raakaruokintaan. Jedi syö mahakarppia, muut peuraa, possua ja mahakarppia. Kyytipoikana menee kaurapuuroa, piimää, raejuustoa, hapankaalia, nutrolinia sekä Dinolle omia vitamiinitabletteja, joita kasvattaja suositteli. Muut koirat kuin Dino saavat myös merileväjauhetta.

Jedin vatsaoireet helpottivat huomattavasti, kun annoin 10 päivän Axilur-kuurin. Se ei ole nyt kahteen viikkoon tarvinnut närästyslääkkeitä laisinkaan.

Kävimme keskiviikkona Seurasaaressa kävelemässä ja se meni ihan kymppi plus. Dino käveli koko reissun lähes kuin isot koirat. Hieman se vielä seilasi oikealta vasemmalle, mutta ei kuitenkaan vedä hihnassa. Uskoisin, että oma paikka vielä löytyy... Jedi kulkee vasemmalla puolellani, Bruno oikealla ja Rousku takana. Jediä Dino hieman aristelee, joten luultavasti paras paikka on oikealla puolellani.

Perjantain hallitreenit olivat tällä kertaa lähes puhtaasti seuraamista. Jedi on niin taitava ja innokas, sen kanssa on aina ilo treenata. Rousku ilahtuu niin kovasti aina kun on sen vuoro, vaikka liikkeet on vähän sinnepäin. Bruno... on tyhmä kuin saapas. Se on kuin tabula rasa aina kun on sen vuoro. Ihan sama mitä olemme treenanneet edellisellä kerralla tai tunnin alussa, aina kun on sen vuoro, se on ihan muumit hukassa. Pää keikkuu sinne tänne ja kaikki ympärillä kiinnostaa enemmän kuin treenaaminen. Dino on lupaava, sen kanssa on kiva treenata. Tuntuu, että se imee opin itseensä ja muistaa hyvin, mitä on tehty.

Uusia leluja

Aamulla töihin lähtiessä koirat pyöri jaloissa. Kun pääsin autolle, muistin unohtaneeni jotain. Kun avasin oven oli hipihiljaista eikä yhtäkään koiraa näkynyt missään. Bruno nosti päätään sohvalta:”Sinun piti olla poissa...” Meillä koirat ei saa olla sohvalla, mutta sillä ei ollut aikomustakaan nousta...

Treeneissä Bruno ei ole se terävin kynä penaalissa. Onneksi Dino on ja tuntuu olevan hieman fiksumpi...

Manikyyriin oli tunkua, kuvassa Brunon kynsien leikkuu

Saimme lahjoituksena tyttäreltäni vinon pinon pehmoleluja, kun edellisistä oli raadeltu sisälmykset pois. Sekä Bruno että Dino ihastuivat ikihyviksi.

Kolme viikkoa uudessa kodissa, ikää 4 kuukautta

Sain trimmauspöydälle aikamoisen karvaturrin

Omenatarhassa historiallinen hetki, kaikki omenat on kerätty puista!

Perjantain treenit viikko sitten

Joku uuvahti

Bruno... Missä ihmeessä se on oikein saanut itsensä tuon näköiseksi... Ilmeisesti puutarhalammikossani...

Ostin Brunolle ja Dinolle uudet hihnat. Vanhat olivat liian pitkät koiralauman kuljettamiseen. Nuo pehmeät pyöreät nahkahihnat tuntuvat mukaville kädessä ja nyt Brunon hihna erottuu mustisten hihnoista.

Ja treenit tällä viikolla: uusi koiran kouluttaja?

Olin raakaruokintaluennolla, jonka yliopisto järjesti ja luento oli hyvä, mutta herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi suoraan vastauksia.

Ohjelma oli ihan mielenkiintoinen:

9.15-10.00 Mucosal immunity: tipping the balance between tolerance and immune activation – Professor Huub Savelkoul, University of Wageningen, Netherlands. 10.00-10.45 Pet food and food allergy in dogs – Professor Huub Savelkoul, University of Wageningen, Netherlands. 11.15-12.00 Why is methionine and cystathionine interesting? Differences after 2 different canine diets (a high fat, low carb raw food diet compared to a low fat, high carb dry diet)? - Robin Moore, M.Sci student, Dept. of Organic Chemistry, UoH 12.00-12.45 Pet dogs reflect dietary and lifestyle determinants of gut microbiota with potential allergy-associated effects - Hanna Sinkko, Post Doc, UoH 13.45-14.30 Immunomodulation by processed animal feed: the role of Maillard reaction products and advanced glycation end products – Professor Huub Savelkoul, Uiversity of Wageningen, Netherlands. 14.30-15.00 Dietary immunomodulation for treatment of diseases – Professor Huub Savelkoul, University of Wageningen, Netherlands. 15.30–16.15 Feeding dogs with raw food; Large breeds from puppy to granny – Heidi Rubin, M.Sci (genetics, microbiology), giant breed dog breeder with > 20 years of raw feeding experience, raw feeding consultant, Finland.

Luento sai minut pohtimaan syntyjä syviä ruokinnasta ja yritän varmaan taas kerran siirtyä raakaruokintaan... Lisäksi pohdin voisiko koirillani olla giardia... Aloitin 10 päivän Axilurkuurin, katsotaan miten käy.

Pojat vahdissa

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on onnellisesti takana. Dino on sisäsiisti ja helppo pentu. Kynsien leikkaaminen sujui ilman ongelmia ja raivotautirokotus on varmistettu eläinlääkärini kehotuksesta tuplarokotuksella. Ilmeisesti Venäjällä annetut rokotukset eivät ole aivan luotettavia, siellä on ollut heikkolaatuisia rokotteita liikenteessä. Joten nyt on siis rokotettu tuplana.

Kävimme Seurasaaressa kävelemässä ja osasin ennakoida, ettei Dino suostuisi kävelemään. Niinpä lykin herraa rattaissa.

Kotipihalla jalat jo löytyvät, pientä leikkiä on viritelty Brunon kanssa ja jopa juoksuaskelia otettu.

Idoli on löytynyt, vaikka Jedi välillä kurmuuttaakin pentua kunnolla.

Tein Jedin kanssa pitkästä aikaa metsäjäljen ja se sujui tosi hyvin. Muut koirat olivat mukana ja Dino jaksoi lyhyen lenkin metsässä hyvin. Ei paarmoja, ei hirvikärpäsiä, aurinko paistoi :)

Dino

Odotin matkaa Moskovaan laskien päiviä ja niinhän se päivä lopulta tuli, että sain noutaa Dinon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Päivä oli ollut pitkä, kun viimein saavuimme Seutulan lentokentälle ja kun omat jalat ei kantaneet, vauveli pääsi syliin. Tullissa sujui papereiden tarkistus nopeasti ja kun vaadin, sain papereihin myös leiman täällä Suomessa. Eläinlääkärini vahvisti, että moni eläinlääkäri vaatii nähdä todisteen laillisesta maahantuonnista, mutta milläs todistat tullanneesi koiran, jos et saa siitä mitään todistusta... 

Ruokailun sujumista hieman jännitin, mutta ihan hyvin se sujuu laumassamme.

Vähän jo tekisi mieli isojen poikien leikkiin mukaan.

Pentutapaamisia

Hurma, Iines, Riffi, Indy, Lilly, Salli, Dinah 21.7.

"Meillä oli parit pentutreffit Diudin pentujen kanssa tässä vähän aikaa sitten. Diudin pikkupennut ovat jo 5 kk ja isot pennut ovat jo 2 vuotta. Ihan mahtavia persoonia kaikki! Vielä hetki sitten isot pennut olivat parin kuukauden ikäisiä riiviöitä ja nyt ne ovat jo fiksuja aikuisia! Ihanaa nähdä kuinka samanlaisia Diudin ja Pantsen kanssa pennut ovat, en voisi olla ylpeämpi"

Mai, Iines, Salli, Indy, Lilly, Hurma, Diudi-äiti, Windy-mummo, Ponu-setä 22.8.

Koiratanssituomarina Akaalla

Akaalla oli kaksi koiratanssikisaa ja olin molemmissa tuomarina. Toisessa kisassa oli paljon hyviä esityksiä ja olin todella iloisesti yllättynyt. En muista että olisin yhden kisan aikana nähnyt niin paljon uusia liikkeitä.

Ehkä isoin "virhe" tai harmillisin sellainen oli liian reipas koiran käskytys. Tuomari ei voi tietää mitä ohjelmaan kuuluu ja mitä ei. Jos ohjelmaa jatkaa eteenpäin, tuomari ei edes tajua, että jotain jäi tekemättä. Mutta jos ohjelma pysähtyy ja ohjaaja pyytää koiraa kolme neljä kertaa tekemään jotain, mitä se ei tee, pisteet rapisevat (ihan turhaan). Tämän kisan aikana laitoin merkille kaksi koirakkoa, joissa koira oli taitavampi kuin ohjaaja (enpä ole vastaavaa ennen nähnyt...). Ihanat tuomarilahjat ja kivat kisat.

Bruno linssiluteena

Onko kyseessä vain sattumaa, että kaikki kuvat ovat Brunosta? Ehkä, ehkä ei... Mustien koirien kuvaaminen on työn ja tuskan takana, kun taas Brunosta saa aina mukavia kuvia.

Bruno ja Alex, kun Alex ryömi, Bruno etsi aina uuden paikan Alexin vierestä.

Bruno mökillä

Elokuun ensimmäinen viileämpi sadepäivä sai minut nauttimaan takkatulen lämmöstä.