Koiratanssikisat ja tuhotyöt jatkuvat...

Viikko on ollut melko vauhdikas... Itsenäisyyspäivänä oli koiratanssikisat Akaalla ja esitykset olivat kivoja. Yllättäen HTM sujui paremmin kuin freestyle.

Superman oli kyläilemässä

Ja supertuho oli taas vauhdissa... halkoja pilkotaan...

Peikonlehdestä on muistot vain jäljellä...

Marraskuunkaktuksen jäänteet...

Kynnys revitty irti... jne jne...

Nyt olen häkittänyt kukkani...

Kävin eläinlääkärin pakeilla ja ensi viikolla testataan giardia ja kokkidioosi. Lääkitys (Flagyl 500 mg) on poistanut läähätyksen ja kuolaamisen, katsotaan, saadaanko ensi viikolla lisäselvitystä...

Valoa tunnelin päässä

Valoa tunnelin päässä ei pikkutuholaisen suhteen ole näkyvissä tai jos valoa tunnelissa on, niin se on varmaan juna...

Dino tuhoaa edelleen yksin jäädessään sitä sun tätä. Yllä keittiöpyyhe, alla taidonnäyte takkahuoneessa.

Dino osaa avata ko. portin >:(

Dino sai viimein rekkarinsa, nyt vain rekisteröinti Suomen Kennelliittoon.

Aamulla minua kävi kurkkimassa vuoron perään useampi naama...

Mutta missä valoa tunnelin päässä näkyy, niin Flagyl lääkekuuri alkaa purra. Aloitin sen viikko sitten 24.11. ja jatkan vielä viikon kaksi. Koirat ovat kaikki raakaruokinnalla, Jedi syö pääsääntöisesti maha-karppia, mutta nyt pikkuhiljaa myös peuraa. Muut koirat syövät pääsääntöisesti peuraa, mutta myös maha-karppia (1/4). Lisänä menee juusto, hapankaali, piimä ja puuro. Nutrolin ja spirulinalevää. Canhydrox GAG-tabletit.

Alla yökyläilijä Windy, joka valloitti yläkerran ainoan koiransängyn ilmeenkään värähtämättä Brunolta eli pojaltaan.

Tuholainen talossa

Dinon vauhti vain kiihtyy ja pikkuhiljaa alan jo olla huolissani, kun palaan töistä ja kurkistan ovesta sisään, mitä on tapahtunut... Kukkia menee tasaiseen tahtiin, nyt viimeksi kaikki marraskuunkaktukseni...

Siitä suivaantuneena viritin pentuaitauksen portit kukkieni suojaksi.

Mutta tuhovimma siirtyi sanomalehtiin...

Ensi viikko mennään sillä että ruokaa on tarjolla koko ajan. Jedin närästys luultavasti pahenee, mutta katsotaan miten viikko sujuu... Aloitin Jedille ja Dinolle loishäätökuurin lauantaina.

Murkkuikää pukkaa, Dino 6 kk

Dino täytti 6 kk ja murrosikää alkaa pukkaamaan... Arjessa huomaa pikkuhiljaa, että nuorimies koettelee rajojaan. Trimmatessa hän oli ensi kertaa sitä mieltä, että sehän ei käy...

Painoa on kertynyt 33,2 kiloa ja vielä Dinon punnitus onnistui henkilövaa'alla, kun mieheni nosti sen syliinsä. Jedi oli tuossa iässä 35 kiloa eli hiukka painavampi.

Laitoin keittiön lattialle kaksi pientä "koemattoa", katsotaan pysyvätkö ne pissaamatta. Olen jo melko kyllästynyt olemaan ilman mattoja, mutta toisaalta jatkuva mattopyykkikään ei houkuttele...

Seurasaaressa pimeästä tupsahtelevat juoksijat ja sauvakävelijät olivat murinan arvoisia ja selkeästi "mörköikä" pukkaa päälle. Ei ole helppoa olla "iso" pieni mies. 

Treenit sujuivat hyvin, pääsimme kahdeksan esteen radan läpi kunnialla.

"Ai miten niin halkoja ei ole tarkoitettu murennettaviksi?"

Me vähän vain leikittiin...

Miltä näyttää isovillakoira, kun mustaterrieri on leikkinyt sen kanssa? Laikukkaalta...

Dino edelleen päivittäin tuhoaa jotain. Onneksi se on siirtynyt kasveistani takkapuihin...

Piipahdimme moikkaamassa Remua

Ja treenasimme agilitya porukalla

Voihan mustaterrieri...

Mieheni innostui leikkimään Jedin kanssa ja sillä on homma hanskassa tauosta huolimatta. Ote on napakka ja se vei miestäni helposti pitkin pihaa perässään. Dino oli tällä viikolla yksin Seurasaaressa kanssani ja sillä oli vähän samanlaista otetta, se kulki käsivarteni suussaan useamman metrin.

Perjantain treenit menivät kivasti, Dino muistaa oppimansa ja edistyy mukiinmenevästi. Paikallaolo alkaa olla hallussa, samoin seuraaminen. Perusasento tulee vielä hieman hapuillen. Toisten koirien läsnäolo ei haittaa sitä laisinkaan.

Bruno on Dinon paras kaveri ja kuten kuvasta näkyy, leikitty on... Dinon suu on iso, märkä ja mutainen...

Dinon saldo kukkapuolella: kaikki saintpauliani on syöty, peikonlehtiä trimmattu ja kahdeksan orkideaa syöty...

Viikko vierähti nopeasti

Tiedättehän, kun treeneissä päättää, että nyt kyllä ihan varmasti, kautta kiven ja kannon, treenaan ennen ensi treeni kertaa pikkuhiljaa arjessa ja sitten... Päivät vierivät ja olet taas treenikentällä ja et ole harjoitellut sitten et niin yhtään mitään.

No onneksi Dinolla on hyvä muisti ja se juoksenteli läpi putkinen käskyllä ja ilman käskyä. Pitkiä putkia, lyhyitä putkia, mutkaputkia ja suoria putkia.

Esteetkin sujuivat paremmin kuin viime kerralla ja saimme tehtyä jopa kolmen esteen radan. Tyttäreni ei ollut kovin vaikuttunut suorituksestamme ja täytyy myöntää, että MM-tasolle emme sattuneista syistä tähtää... 

Dino trimmauskurssilla

Treeneissä innostuin opettamaan Dinolle esteitä. Putki oli lempparieste (sitä harjoittelimme viimeksi kaksi kertaa) ja sinne pujahdettiin käskyllä ja ilman. Kepit sujuivat, mutta suoritus ei ollut ihan kisatasoa. Aita oli haastavin ja vaati melkoisen määrän houkuttelua ja suostuttelua.

Dino trimmauskurssilla Tampereella

Mietin rotuvalintaa, mustiksia lojui pitkin poikin lattioita. Jos olisi ollut muun rotuisia, olisi porukassa ollut hieman enemmän eloa arvelisin :) Alla kuvassa Dino, joka alkaa olemaan pelkkää jalkaa...

Pentunäyttely Lahti

Pentunäyttelyssä Lahdessa Tarja Löffman tykkäsi kovasti Bombasta ja Indystä.

"8 kk vanha maskuliininen uros. Hyvä purenta ja väriin sointuva pigmentti ja silmien väri. Hyvä pään pituus. Voisi olla edestä paremmin kulmautunut. Eturinta saa täyttyä. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Käpälät saisivat olla tiiviimmät. Liikkuu hyvällä askelpituudella, löysästi edestä. Hyvälaatuinen puhdasvärinen karva." / ROP

"8 kk vanha mittasuhteiltaan tyypillinen narttu. Hyvä purenta ja väriin sointuva pigmentti ja silmien väri. Hyvä pään pituus ja linjat. Hyvin kulmautunut edestä. Hyvä rintakehän tilavuus, Käpälät saisivat olla tiiviimmät. Oikein kiinnittynyt häntä. Liikkuu halutessaan vaivattomalla askeleella, joka voisi olla edestä parempi. Laadukas, kauniisti laitettu karva, jossa hyvä väritys." / VSP

Närästystä vai jotain muuta?

Jedillä on ollut koko ikänsä ongelmia vatsan kanssa. Aluksi kipujen lähteeksi laitettiin eturauhanen ja koiralta lähti pallit. Sitten sen mielenterveyttä epäiltiin, kunhan huvikseen kuolaa ja läähättää yöt, el lääk suositteli ongelmakoirakouluttajaa. Koska närästyslääkkeet auttoivat, epäilin, että sitä närästää ja se kävikin el lääkärillä (Evidensia Minna Rinkinen) ja sai omeprazolia närästykseen.

Kun taas yhtenä yönä valvoin sen kipujen kanssa ja surffailin netissä etsin jotain apua / lohtua yövalvomiseen, löysin artikkelin, jossa sanottiin sisäloisten voivan aiheuttaa närästyksen kaltaisia oireita. Aamulla marssin apteekkiin ja ostin koko porukalle Axiluria kymmeneksi päiväksi 23.9. eli kolme viikkoa sitten. Kukkaro keveni pari sataa euroa. Turha tietty mainita, että Jediltä on testattu sen sata kertaa sisäloiset...

Aluksi en huomannut mitään eroa, mutta vajaan viikon päästä läähätys ja kuolaaminen oli loppunut. Epäröin hetken, mutta jätin Omeprazolin pois. Oireet eivät palanneet. Kun Axilurkuuri loppui viikko sitten, pikkuhiljaa oireet palasivat, eivät yhtä pahoina kuin ennen kuuria, mutta pikkuhiljaa tilanne on huonontunut. Nyt mietin mitä tehdä...

Luovuin kuivamuonasta kokonaan kuukausi sitten, mutta nyt tänä viikonloppuna olen yrittänyt palata siihen takaisin. En huomaa ihan suoraa yhteyttä oireiden ja kuivamuonan välillä. Annan kuivamuonaa varsinaisen aterian jälkeen aamulla ja se ei aiheuta oireita aamulla, mutta yöt ovat olleet vaikeita ja tuntuvat vain pahenevan taas... Kunpa vain tietäisin, mikä tuon aiheuttaa...

Toistaiseksi (eilen ja tänään) olen antanut Canicuria ja Rennie auttaa, mutta hoidan selvästi oireita, en syytä...

Pieni (?) tuholainen

Tämä alkaa olla tuttu näky, kun palamme kotiin töistä. Pieni (nykyisin jo Brunoa, isovillakoiraamme isompi) pentu on alkanut askarrella vähän sitä sun tätä poissa ollessamme. Näissä kuvissa oli luettu huolellisesti Hesarin kuukausiliite. Perjantaina tuo pikku termiitti oli silpunnut kaikki (lue kaikki) saintpauliani, syönyt kasvit ja pureskellut ruukut pilalle. Koska saintpauliat olivat suurimmaksi osaksi harvinaisempia, niitä ei ole ihan helppo korvata.

Pikkutuholainen myös pissaa mattomme ja niinpä päätin viedä isoimman maton mattopesulaan. Mattopesula oli minulle uusi, mutta erittäin positiivinen kokemus, uskallan suositella lämpimästi 24pesulaa. Toistaiseksi olemme siis ilman mattoja lattioilla, joku raja mattojenkin pesussa, ehkä ensi kesänä saan matot taas takaisin lattioille. Tätä menoa meillä on myös lattiaremontti edessä...

Juuri kun olin tekemässä rukkaset koko tihulaisesta, se oli aivan superliikuttava elämänsä ensimmäisellä agilityesteellä eli putkessa perjantain treeneissä. Ensi viikolla Dino täyttää perjantaina 5 kk.