sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Jedi kävelyllä


Koiraetsintätreenit


Aamulla mietin hieman harrastuksen mielekkyyttä, kun mittari näytti treenipaikan parkkiksella miinus seitsemää astetta...

Mutta Honeya se ei haitannut ja itsekin huomasin autosta noustuani, että jos seisoi auringonpaisteessa, ilma oli todella lämmin, ei tuullut yhtään. Honeyn osalta treeni meni loistavasti. Reitti meni suoraan, T-risteys käännös vasempaan ja toinen T-risteys käännös oikeaan. Honey ei epäröinyt käännöksissä laisinkaan, se meni suoraan jäljellä ja löysi etsittävät.

Alkuhajun osalta, se ei vaivautunut "nuuskimaan", vaan katseli taivaita. Ilmeisesti kuitenkin haju oli niin "vahva", että se haistoi sen helposti. Osa koiristani on kunnolla "sniffannut" hajua, mutta Honey ei ole tainnut tehdä sitä koskaan...

Ihan omaksi muistinvirkistyksekseni (mikä sanahirviö), linkki vanhaan blogiini. Honey onkin nyt pitkään ollut tauolla, sillä oli pennut ja sitten sterilointi.


Istuessani kohteena puun juurella, minulla oli aikaa kuvailla ympäristöä...


Sama mänty, eri kuvakulma...

Meidät löydettiin ja paluumatkalla parkkipaikalle päästimme koirat juoksemaan & leikkimään.

Joriinit hujahtivat kasvuun


Joriinit hujahtivat kasvuun, ne ovat kahdessa viikossa saaneet korkeutta, Kantelus jopa 70 cm. Muutama jurottaa, saa nähdä, lähtevätkö ne kasvuun. Tuoksumiekkaliljan huomasin aamulla pilkistävän mullan alta, ehkä muutkin matti myöhäiset vielä heräävät kasvuun. Pelkäsin, että taimet ovat honteloita, mutta nuo kaikki näyttävät kyllä aika vantterilta.

Kiinanruusu pukkasi toisen kukan, seuraavaksi varmaan puhkeaa tummanpunainen, jos ei pudota nuppuaan.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Neve kyläilee


Jedin ja Honeyn mielestä Neven vierailu oli huippujuttu. Tosin Jedin käsittelyn jäljiltä matka johti suoraan ammeeseen. Mutta näyttelytrimmi saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi.

31.1. Neve ROP pentu tänään Lappeenrannassa :)
Tuomari: Ekaterina Senashenko, Venäjä
"Bite is normal. Good development for her age. Correct length of head. Medium length at neck. Good shoulder. Correct tail set. Active movement. Exl temperament. Normal coat for age."

Kävelyllä


Käytiin mamman kanssa kävelyllä ja siellä oli... mmmm, ihanan ihana airistyttö. Mä ihan hämmennyin ja innostuin. Siis meinasin hypätä pöksyistäni.

Arvaatte jo, mamma ei innostunut, vaikka haluaakin mun olevan innostunut. Mamman kanssa kyllä tunnelma lässähti aika alkuunsa. Sitten me talsittiinkin aika tylsään tahtiin ripirinnan.

Mamma kyllä hehkutti auringonpaistetta ja iiihanaa ilmaa, mutta mä olisin kyllä arvostanut lähikontaktia airisneidin kanssa enemmän kuin auringonpaistetta. No joo, ainakin yksi meistä oli tyytyväinen tähän aamupäivään.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

BH-treenit


Tultiin ajoissa mamman kanssa paikalle ja mä vähän spurttailin pellolla. Sitten piti palailla ruotuun, mutta mulle tuli pakottava tarve ottaa kunnon lumikylvyt. Niinpä mamma sitten odotteli jalka naputtaen, kunnes mä olin valmis illan juttuihin.

Sää oli kaunis ja lämmin, kunnes aurinko laski. Parkkipaikka oli myös puoliksi sulanut, kunnes aurinko laski ja vesi jäätyi siihen peilikirkkaaksi jääksi mamman kauhuksi.

Mutta mä olin ihan pro tänään. Ei leikitä muiden kanssa, vaikka ne leikkii patukoilla ja palloilla. Ei hypitä paikallaolossa, vaikka mamma hyppii. Ei vedetä, kun mamma ei pysy pystyssä. Kun ohjaaja katsoo, seurataan mammaa silmiin tapittaen. Ohjaajan taskuista ei saa syödä nameja, vaikka se seisoo ja puhuu mammalle lähikontaktissa. Ja niin paljon muita juttuja...

Vähän herpaannuin, mutta ensi kerralla muistan, saksalaisessa käännöksessä ei voi juosta hakemaan keppiä, joka lojuu kentällä, kun mamma kääntää selkänsä.


Mä osaan jo ihan itse hypätä autoon :) uusi taito, mutta jostain syystä mamma on siitä ihan innoissaan.

Voihan huopa


Jedi täytti maanantaina vuoden. Sen mitat ovat säkä 73,5 cm ja paino 47,5 kg. Rotumääritelmän mukaan uroksen ihanne mitat ovat: 72-76 cm ja paino 50-60 kg.

Mieheni ei enää jaksanut pitää sitä sylissä, joten kävimme Remediumissa punnitsemassa sen tavara vaa'alla.

Pentuturkki vaihtuu ja huopaa riittää sekä vanttuisiin että huopikkaisiin. Olen nyt ilmoittanut sen neljään näyttelyyn, saa nähdä kuinka käy.

Tuo huopapino on siis irrotettu sen hännän tyvestä, se oli päivän "kohde" tänään. Vielä kaula ja kupeet, niin alamme olla voiton puolella.


Kuva-arvoitus


Päivän kuva-arvoitus lukijoilleni: Mikä on ylläoleva kuva (10 p.)?

Vinkki alemmassa kuvassa (5 p.)

Vastaus: no tietty Jedin sieraimet :) 


Siemenkylvöjä


Nyt innostuin tekemään suurimman osan kesän siemenkylvöistä. 

Vaaleanpunaista tuoksuhernettä 'Fire and Ice', kelloköynnöstä, tummanpunaista tuoksuhernettä 'Royal Scarlet' ja punaista kirjokiertoa.


Sitten kotitarpeiksi krasseja, sekä pensaskrassia, että isoköynnöskrassia.


Innostuin myös laittamaan multaan auringonkukan siemeniä ja kehäkukkia


Vaaleanpunaisia kalifornian tuliunikkoja, ahkeraliisaa, tiikerikaunosilmää ja oopiumunikkoa, sekä revonhäntää.


Purkkeja kertyi, mieheni vielä juuri ja juuri mahtuu istumaan keittiön pöydän ääressä. En ole ennen kylvänyt papuja, mutta nyt laitoin kolmea sorttia:  salkopapua 'Magic Cascade', leikkopapua 'Safari' ja leikkopapua 'Cropper Teepee'. 


Narsissit ovat jo ohi kukkineet, kaivoin ne ylös tänään. Olohuoneen ikkunalla kasvit kukoistavat, mutta ehkä hämmästynein olen Vandasta, että se voi niinkin hyvin hoidossani.


Odotin innolla ja vihdoin ne tulivat: raimikin taimet :)


30.3. Itäneet: revonhäntä, kirjokierto, oranssi kehäkukka ja iso auringonkukka
31.3. Itäneet: v.pun tuoksuköynnös, papu safari, t.pun pensasköynnöskrassi, pun auringonkukka, oopiumunikko

Noloa?


Yael tilasi tukusta kamaa ja mä olin ihan innoissani kun pakettia alettiin avaamaan, 
MITÄ SIELLÄ ON MULLE??? 

Kaulalappu?
Ette voi olla tosissanne?

Mutta niin vain siellä oli kaulalappu mulle, kuulemma nöffikokoa. No joo, vähän noloa.

No onneksi se ei vaikuttanut mun imagooni naisten kanssa. Windy hakeutui lähikontaktiin heti kun asetuin aloilleni. Se on hieman läheisriippuvainen, samoin kuin Honey. Mutta saahan naiset mun kyljessä maata, itse asiassa niitä taitaa vetää puoleensa tuo kaulalappu... Ehkä se lisää tyylikkyyttäni, värit sopii mulle jne.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Parhaat kaverit


Meillä asuu mun paras kaveri, sen nimi on Honey. Se on vähän lähesriippuvainen ja tykkää nyhjätä lähikontaktissa. Jos sitä ei huomaa, se läimii mua naamaan, kunnes otan sen suuhuni. Se haluaa, että mä painin sen kanssa, mutta eihän siitä ole painikaveriksi, joten mä yleensä pusken sitä päälläni ja hieman jyystän leuoillani, siitä se tykkää. Jos mä läimäisen sitä takaisin, se kilahtaa ja tulee päälle kuin yleinen syyttäjä ja roikkuu mun naamakarvoissani äristen kirosanoja. Niinpä me yleensä vain painitaan niinkuin Honey haluaa.

Se oli vähän takakireä, kun sillä oli pennut, mutta nyt me ollaan taas parhaat kaverit.

Homma hoidettu


Juttu on niin, vaikka ei tätä kannata maailman turuilla ja toreilla huudella, että epäilen vahvasti mamman kyvykyyttä välillä. Olen alkanut epäillä sen kuulo- ja hajuaistia...

Aamupäivällä olin perusnokosillani kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä huomasin jotain todella hälyttävää. Pongahdin ylös ja päästin muille lauman jäsenille varoituksena vaarasta sellaisen miesmäisen vahtihaukun, johon lisäsin vähän tehosteena murinaa. Syöksyin ovelle mamma perässäni, mutta sen sijaan, että mamma olisi hoitanut homman, se vain sanoi:"Eihän täällä ole mitään, lopeta ja mene takaisin nukkumaan!" Murisin ovelle vielä hetken, mutta mamma ei kuullut eikä haistanut mitään. Ei mitään. Voitteko kuvitella?

Pyöritin kuvaannollisesti silmiäni päässäni, mutta vajaa mikä vajaa, eikä tajua ei sitten millään. Hetken epäröityäni painuin sitten takaisin nukkumaan.

Pari tuntia kului ja mamma havahtui :"Miksi täällä ei ole yhtään virpojia?". Minä :"Mitä ihmeen virpojia?".
Ei hitto, olisivatko ne oven takana seisseet olleet virpojia? Hups...

No en viitsinyt mammaa enää valistaa (mitä sitä menneistä), mutta minulla on sellainen pikku tunne, että ne epämääräiset oven takana seisseet noitujat, jotka onnistuneesti ajoin tiehensä, voisivat olla noita mamman kaipaamia "virpojia". No virpojia tai varpojia, niin sana ilmeisesti levisi sen verran, että ei ollut enää loppupäivän aikana pelkoa virpojista. 

Mutta mitä sitä menneitä muistelemaan, nyt mammalla on suklaamunia riittävästi, vaikka epäilen, että kiitosta on turha odottaa...

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kevät tulee pienin askelin


Istutin päivänsineä, punaista ja se iti todella nopeasti, taimet ovat jo isoja, ne kasvoivat muutamassa päivässä.

Keväälle potkua antoivat mukavasti narsissit ja orvokit, jotka istutin daaliaruukkuihin.



Saintpaulia rintamalla ihastuin vaaleanpuna-valkoiseen pikkuiseen, joka on kuin namu:

Hieman tavallisempia, mutta silti ihastuttavia ovat nämä kaksi:


En voinut vastustaa punavalkoista daaliaa ja mukaan lähti myös tummanpunainen karjalanneito.


Pitkä odotus palkittiin ja kevään ensi kiinanruusu puhkesi kukkaan.