Aamu alkoi kuin suoraan mun unesta. Ovikello soi anivarhain ja Chanel, mun lempparinarttu (niitä on kyllä useita, oikeastaan kaikki nartut on mun lemppareita), tuli sisään valtavalla tohinalla niinkuin aina.
Me juostiin pari lämmittelykierrosta alhaalla ja jatkettiin matkaa yläkertaan, missä mamma vasta heräili. Chanel spurttasi kunnolla ja mä perässä. Mamman sängyn vieressä on Ikean kirjahylly saman suuntaisesti kuin sänky, ja sängyn jalkopäässä portti, joka rajaa pääsyn sängyn viereen vain puudeleille.
Mä vähän ihmettelen moista rotusyrjintää, mutta mamma on tiukkana. Kun mä olen muutaman kerran aamulla laittanut märän pääni hellästi mamman naaman päälle ja antanut kunnon märän pusun, niin jotenkin meidän aamutuokiot ovat päättyneet tylysti aitaan sängyn päädyssä.
No, joka tapauksessa puudelit ovat tervetulleita Ikean hyllyssä olevan aukon kautta sängyn viereen pedatulle koiran pedille.
Tänä aamuna Chanel, jolle paikat on tuttuja, siis pyyhälsi tuhatta ja sataa kirjahyllyn raosta mamman viereen ja mä perässä. Chanel jatkoi matkaa sängylle ja siitä takaisin jalkopään kautta alakertaan iskän luokse.
Arvatkaa kuinka mun kävi? "JEEEEEDIIIII!!!!!" ja vähän painokelvotonta tekstiä. No en sitten hypännyt sängyn kautta Chanelin perään. Mamman suhtautuminen leikkiimme vähän niinkuin latisti tunnelmaa.
Chanel tulla kipitti takaisin ja sitten se vain nautiskeli mun suukoista. Mamma ei raaskinut kieltää ja mä nuolin Chanelin pään kunnon kielipusuilla läpimäräksi. VAU mikä nainen.
Heh heh, kuka luuli, että jumitin kirjahyllyyn? No en, olen mä aiemminkin tullut siitä läpi mamman ällistykseksi. Tuo aukko taitaa olla vajaa 40 cm x 40 cm.
