sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pennut 7 viikkoa


Pennut kasvavat ja huomenna ne ovat jo 7 viikkoa. Viikon päästä ne lähtevät uusiin koteihinsa. Nyt vain pidämme sormet ja varpaat ristissä, ettei vatsatauti iske niihin.


perjantai 9. marraskuuta 2012

Vanda


Elämäni tuntui jotenkin liian helpolta ja ajattelin hankkia haastetta elämään. Pino orkideakirjoja kirjastosta antoi vinkkiä siihen, mihin voi aikansa laittaa, jos ei ole mitään tekemistä. Ja mihin rahansa laittaa, jos sitä tuntuu olevan liikaa taskuissa painamassa.

Kuukausi sitten silmäkulmaani osui puutarhaliikkeessä seinillä roikkuvat paljasjuuriset orkideat. Niinkuin kaikki normaalit ihmiset, minäkin kävelin niiden ohi. Mutta toisin kuin noilla kaikilla muilla normaaleilla ihmisillä, aivoni tallensivat tuon kuvan huolellisesti aivopoimuihini.

Niinpä ehdotin toissapäivänä miehelleni muina miehinä työpäivän jälkeen, että voisimme piipahtaa iltakävelyn merkeissä ko. puutarhaliikkeessä. Mieheni oli hieman epäilevä: "Aiotko ostaa jotain?". "Ei, en, ajattelin vain pientä virkistävää kävelyä". (...ja virkistää muistiani noista roikkuvista kaunottarista).

Niinpä lähdimme ja siellähän yksi yksinäinen roikkui. Katselimme toisiamme ja terve järki voitti. En voi ostaa, enkä ottaa meille kasvia, jonka juuret ovat 1,5 metrin mittaiset. Niinpä siirryimme viereiseen puutarhaliikkeeseen ja ostin lohdukseni järkevän ihmisen valinnan: tarjouksesta kolme phalaenopsista. Ihan hyvä valinta.

Mutta illalla uni ei tullut ja mietin yksinäistä roikkujaa. Varmistin kirjoista: hyvä päätös, se on hankala hoidettava. Aamulla heräsin uuteen päivään. Haluan sen roikkujan! Ajattelin, että piipahdan hakemaan sen ruokatunnilla, mutta töissä oli liian kiire. Illalla olin luennoilla ja pääsin kotiin vasta kymmenen pintaan.

Tänä aamuna heräsin virkeänä kuin peipponen: Vandaseni, minä tulen sinut noutamaan seinältä  roikkumasta. Ah, siellä se oli ja kannoin sen onnistuneesti kotiin (paketin korkeus oli oman pituuteni verran).

Sitten olikin Helga-neidin kyvyn aika. Joo joo, minulla on pakkomielle kylvetettäviin, aivan kuin villakoirissa ei olisi riittävästi...


Siinä pikkuistani kylvettäessä, mieleeni juolahti että hän on kovin yksinäinen. Niinpä pirautin Vantaan liikkeeseen ja kysäisin, olisiko heillä Vandoja? 


Niin tarina tällä erää päättyy, punainen Helga-neitini (kukan koko 12 cm) sai kaverikseen valkoisen (7 cm) ja sinisen (11 cm) Vandan.


Perhosorkideat


Päivänä eräänä muistin, että minulla on muutama kituva perhosorkidea siellä täällä jossain ikkunalautojeni syvyyksissä. 

Päätin etsiä ne ja katsoa, mitä voisin niille tehdä. Hengissä olevia löytyi 3 miniatyyria (+kaksi kuollutta) ja yksi tavallinen elossa oleva. Annoin niille ensiavun ja oletan niiden vielä virkoavan. Yhdessä miniatyyrissä oli keiki, jossa yksi pieni juurenalku.

Orkideapuuskassa ostin ylhäällä olevat kaksi miniatyyriä ja alla näkyvät kaksi tavallista phalaenopsista.








Pelargonit kukkivat


Pelargonit ovat innostuneet kukkimaan, huomaan vain nyt, että talvehtimassa ei taida olla yhtään valkoista eikä vaaleanpunaista....

Kukkaterraariossani kukkivat saint pauliat. Erityisesti pidän valkoisesta kerrotusta...

Pennut viisi viikkoa


Viikot vierähtävät käsistä, tämä on varmaan helpoin pentue ikinä. Pennut tulivat viisi viikkoisiksi tämän viikon maanantaina, nyt ne ovat 5 viikkoa ja 4 päivää. Ne edelleen juovat maitoa ilmeisesti litroittain, sillä kuiva muona ei oikein neitokaisille maistu. Snögeli syö edelleen kaikki kakat, joten minulle jää vain pissa-alustan vaihtaminen puhtaaseen. Neidit eivät pissaa pedilleen, vaan ovat "sisäsiistejä" ja pissivät kiltisti pissa-alustalle.

Ylhäällä oikealla Jedi leikki pentujen kanssa viime lauantaina ja sitten se alkoi... Jedin vatsatauti nimittäin. Windyllä oli jo alkanut aiemmin ja se oli perjantaina eläinlääkärissä tiputuksessa, kun sen kunto romahti täysin. Sunnuntaina Jedillä alkoi ripuli ja voin kertoa, että 40-kiloa painavan koiran ripuli ei ole mieltä ylentävää katseltavaa, tässä tapauksessa ripuli lensi molemmilla koirilla vaakatasossa useamman päivän. Kyseessä ei ollut parvo, mutta joku muu virusperäinen ripuli, joka kummallakin koiralla muuttui suolistotulehdukseksi (johon onneksi antibiootti puree). Rousku pääsi vatsakivuilla ja lievällä ripulilla.

Nyt ollaan jo voiton puolella ja näyttäisi siltä, että pikkukoirat (Niina ja Honey) eivät sairastuneet, ei myöskään Snögö eivätkä pennut.


Lounas


Viime viikonloppuna lapset siippoineen ja isäni olivat meillä lounaalla. Äitini oli ostanut hirvenlihaa, jonka popsimme yhdessä parempiin suihin. 

Olen iloinen isosta pöydästäni, vaikka sen ostaminen aikoinaan tuntui vähän suuruuden hulluudelta.