tiistai 30. lokakuuta 2012

Dana


Voi Dana, niin paljon olisin voinut sanoa, niin paljon jäi sanomatta. 

Voi Dana... Meidän oma pieni Camel-bootsi koiramme, joka kulki aina omia teitään. Danan ego, suurempi kuin mikään huone, mihin sen olisi pitänyt mahtua. Leijona emon rohkeudella se suojeli tytärtäni, halusipa tämä tai ei. Ikävää ei voi mitata sanoilla eikä kyynelillä, kaipaus on kuin kaivo, jossa ei ole pohjaa.











tiistai 23. lokakuuta 2012

Jalostusneuvojien neuvottelupäivä


Osallistuimme viikonloppuna jalostusneuvojien neuvottelupäiville ja päivä oli antoisa. Näitä pitäisi järjestää ehdottomasti enemmän.



Syksy on tullut


Viime syksyn amaryllis Picotee kukki, mutta se kukki täysin valkoisena, punaiset reunat kukista puuttuivat.
Kiinanruusut ovat sitkeitä kukkijoita, ne puskevat uutta kukkaa päivittäin.


Tyttäreni ilahdutti minua synttäreiden kunniaksi neilikkakimpulla :)


Joka syksyinen urakka saatiin tehtyä auringon hieman pilkistäessä eli ruusupensaat leikattua. Käsissäni on vieläkin piikkejä... Istutin varaston seinälle vuorenkilpeä, sillä se näyttää viihtyvän penkissä hyvin. Etureunalla olevat vuorenkilvet ovat levinneet paljon niistä muutamasta pienestä taimesta, jotka alunperin istutin vuosi kaksi sitten.


Naapurin rouvalla kukki tulppaanit keväällä todella kauniisti, joten istutin vuorenkilpien väliin 'Purple Jack' ja 'Purple Mixed' sipuleita sekä 40 krookusta. Olen hieman skeptinen, sillä aina kun istutan tulppaaneita ja krookuksia, joku nälkäinen käy syömässä ne välipalaksi.


Daalian juurakot (vanhaa suomalaista kantaa) kaivoin ylös ja tyttäreni suostui ottamaan ne evakkoon kylmäkellariinsa. Otin myös pari kaupallista pikkudaalian juurakkoa talteen, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, ne eivät talvehdi kunnolla.


Tämän EI pitänyt tapahtua, mutta en raaskinutkaan antaa pelargonien paleltua. Niinpä ne tulivat mökiltä takaisin ja asustelevat mieheni iloksi nyt keittiönpöydällä...


Heh heh, tämä oli sivujuonne, mutta palautimme automme Vantaalle ja tarkkana kuin porkkana huomasin heti, että Viherpaja on aivan vieressä. Pienen taivuttelun jälkeen mieheni suostui kääntämään ratin sinne ja juoksin tarkistamaan tarjonnan. Ja siellä oli kuin olikin kerrottu vaaleanpunainen kiinanruusu, yksivartinen.  Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua jättämään sitä sinne, joten nyt sekin majailee keittiön pöydällämme. Mukaan lähti myös kerrottu saint paulia.


Mökin viimeiset kukkijat


Mökillä viimeiset sitkeät kukkijat jaksavat kukkia. Yllä kaunokainen ja sormustinkukka. Alla syysleimu ja ?.


Alla oleva maksaruoho on kaunis, sinipallo-ohdake vielä nupulla.


Mökillä noin yleisesti syksy jo näkyy maisemassa...


Viluinen muurikukka virittelee vielä kukkia, krassi kukkii kuin ei edes tietäisi mikä syksy on...


maanantai 22. lokakuuta 2012

Pennut kolme viikkoa


Kuinka nopeasti aika vieriikään, vielä hetki sitten pennut olivat ihan palleroita ja nukkuivat kasassa. Snögeli oli pentuineen sänkyni vieressä yöt.

Sitten pennut alkoivat kasvaa silmissä.


Mustien pentujen kuvaaminen on haaste, mutta alla olevassa kuvassa ruskean pennun väri näkyy hyvin.


Alla: "Me ollaan kuin Ellun kanat!" Auts, ne ovat suloisia. 
Tänään ekat konetyöt tehty perunapäille. 
Huolimatta kyseenalaisesta ulkonäöstään = perunapään ja marsun risteytys, kaikilla tytöillä on nyt oma koti.



Alla Jedi vahtii pentuja uuden kirjoituspöytäni vieressä. Kirjoituspöytäni tuli sähkörumpujen tilalle (halleluja), kun kuopus muutti pois kotoa.

Messuilla


Olen viime aikoina tuntenut itseni vähän yksinäiseksi, nyt kun kuopuskin muutti pois kotoa. Onneksi minulla kuitenkin on ystäviä. En ole ollut heihin läheskään niin paljon yhteydessä, kuin olisi pitänyt. Mutta nyt kun olen heitä kaivannut, olen ilokseni huomannut, että he ovat, ihan vain yksinkertaisesti, olemassa :)

Yksi asia, jota en ollut koskaan ennen tehnyt, oli antiikkimessuilla käynti. Se oli mielenkiintoinen kokemus, suosittelen lämpimästi.

Mökkitalkoot


Niin on taas yksi vuosi vierähtänyt ja yhdet talkoot puskettu sisulla läpi. Tänä vuonna tilasimme kentälle lavan ja saimme sen täyteen vanhaa turhaa tavaraa, sekä tietty risuja, joita riittää. Mutta erityisen tyytyväinen olen, että saimme extrana teltan reunalla lojuneet polttopuut suojaan syksyn sateilta.