Ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on onnellisesti takana. Dino on sisäsiisti ja helppo pentu. Kynsien leikkaaminen sujui ilman ongelmia ja raivotautirokotus on varmistettu eläinlääkärini kehotuksesta tuplarokotuksella. Ilmeisesti Venäjällä annetut rokotukset eivät ole aivan luotettavia, siellä on ollut heikkolaatuisia rokotteita liikenteessä. Joten nyt on siis rokotettu tuplana.

Kävimme Seurasaaressa kävelemässä ja osasin ennakoida, ettei Dino suostuisi kävelemään. Niinpä lykin herraa rattaissa.

Kotipihalla jalat jo löytyvät, pientä leikkiä on viritelty Brunon kanssa ja jopa juoksuaskelia otettu.

Idoli on löytynyt, vaikka Jedi välillä kurmuuttaakin pentua kunnolla.

Tein Jedin kanssa pitkästä aikaa metsäjäljen ja se sujui tosi hyvin. Muut koirat olivat mukana ja Dino jaksoi lyhyen lenkin metsässä hyvin. Ei paarmoja, ei hirvikärpäsiä, aurinko paistoi :)

Yllättäjä

En tiedä, auttoiko tukan leikkaaminen alas, mutta blondistani on kuoriutumassa harrastuskoira. Tänään Bruno oli todellinen yllättäjä hajutreeneissä. Se käytti kuonoaan ja ilmaisi hyvin.

Voittajanäyttely 2016

Voittajanäyttely alkoi aamulla anivarhain, niinkuin näyttelyt tuppaavat alkamaan. Tänään meillä oli oma ständi ja kaksi esitystä sovittu päivälle.

Päivä alkoi Diudin pentujen pentunäyttelyllä, Hurma ja Lilly olivat kehässä.

Kokeneet messukonkarit valmiina näytökseen.

Tosin mummokoira päätti ottaa nokoset...

Jedillä oli silittäjiä, osa lapsista tunnisti sen jo lemmikkimessuilta ja iloitsi jälleen näkemisestä.

Oli ihanaa nähdä kurssilaisia, tuttuja ja kylän miehiä

Arvonta...

Tyttäreni osallistui Ertin joukoissa rallytoko- ja tokonäytökseen. Alla kuvia rallytokosta.

Sitten olikin meidän ensimmäinen esiintyminen, joka meni ilahduttavan hyvin ja lapsilla oli hauskaa.

Kuvassa Jedi etsimässä kanttarelleja.

Sitten Rousku-tonttu tappoi kärpässieniä...

Saimme ständille lisävahvistusta...

Tyttäreni ja Ertin tokoesitys

Ponun luoksetulo

Ponun nouto, joka oli vauhdikas

Ja päivän viimeinen yllärikoitos, pääsimme houkutusten highway kisaan Jedin ja Rouskun kanssa. Joukkueemme tuli toiseksi viidestä joukkueesta.

Tyttäreni kisasi Ertin joukkueessa...

Rousku

Maalissa, vau mikä päivä :)

Lemmikkimessuilla

Olimme Lemmikkimessuilla esiintymässä la & su, kumpanakin päivänä kaksi esitystä. 

Jedi pärjäsi ja jaksoi hienosti.

Jonoa kantarellietsintään...

Ständillä lepäämässä...

... ja pikku ihmisten siliteltävänä...

Messuilla oli ihka oikeita haisunäätiä (haluan oman!)

Ja messuhuumasta toivuttuani, parin päivän ensiapukurssi.

Hajutunnistus harrastuksena

Ensimmäinen kosketukseni hajutunnistukseen oli murrosikäisenä bokserini kanssa rauniokoiratreeneissä. Vuosia pääsi vierähtämään välissä, kunnes tuttuni houkutteli mukaan koiraetsintätreeneihin. Se tuntui heti omalta jutulta, koira pääsi nopeasti juonesta kiinni ja nautin koiran onnistumisista. Otin mukaan kaikki silloisen laumani jäsenet, osa keksi heti, mistä oli kyse (pikkuvillakoirat), osa oli pihalla kuin lumiukko (isovillakoirani).

Tosietsintää mökillä

Kerran olin mökillä ja minulla oli vieras koira mukanani, pieni valkoinen toyvillakoira. Kun mieheni käynnisti ruohonleikkurin, se säntäsi suoraan metsään. Metsä oli hieman kumpuilevaa avonaista mäntymetsää, mutta vaikka etsimme kaikki mökkitiet (oletin, ettei se olisi viitsinyt lähteä itsensä korkuiseen kanervikkoon, vaan juosta jolkuttelisi tietä pitkin). Kävimme kaikki mökkipihat rannalla läpi ja soudimme pitkin rantaviivaa nähdäksemme vilauksen koirasta. Ei pienintäkään vilahdusta. 

Näin jo kuinka tuo pieni 2,5 kiloinen toy joutuisi ketun, haukan tai pöllön iltapalaksi. Minulla oli koirani mukana, joka oli ollut paras treeneissä. Lopulta tyttöni näki pienen valkoisen pilkahduksen mäen nyppylän kupeessa. Koira istui siellä liikahtamatta, kunnes menimme hakemaan sen sieltä. Tajusin, että etsijäkoirani oli merkannut etsittävän koiran ainakin kahdesti kahdesta eri paikkaa, mistä tieltä näki mäelle. Se oli tehnyt ihan niin kuin treeneissä, jähmettynyt ja tuijottanut, juuri niin kuin sille oli opetettu. Mutta tositilanteessa, kun olin itse hermostunut, en ollut erottanut tuota jähmettymistä ja tuijotusta. Voin kertoa, että metsässä koira aika usein pysähtyy ja katselee jonnekin. Silloin päätin, että pyhitän elämäni ilmaisulle. Sellaiselle ilmaisulle, että puusilmäkin (= lue minä) erottaa sen. Ajan myötä olen päättänyt, että maahan meno on tarpeeksi selvä ilmaisu minulle, siitä en voi erehtyä, sillä koira ei luonnostaan mene metsässä maahan muuten vain. Tai jos meneekin, niin ei mene niin usein kuin mitä se sattuu pysähtymään ja katsomaan jonnekin.

Verijälki, asfalttijälki, peltojälki, metsäjälki…

Kokeilimme verijälkeä (se oli helppoa), asfalttijälkeä Steve Whiten innostamana, peltojälki kuulosti luennolla liian pikkutarkalta minun makuuni… Metsäjälkeen tutustuin mustaterrierileirillä ja se oli hauskaa. Siihen kuului esineruutu, mikä sekin on ihan kivaa. Hakua treenasimme, mutta koska sitä voi harrastaa vain porukalla, se jäi ajan puutteen vuoksi.

Nosework

Viimeisin innostukseni hajutunnistuksen saralla on nosework. Siinä yhdistyy paljon sellaisia elementtejä, joista pidän. Koirat ovat innoissaan ja tykkäävät. Siinä voi kisailla pienellä kynnyksellä, jos kisaamisesta pitää. Aina ei tarvitse lähteä ulos, vaan voi treenata myös sisätiloissa. Nosework muodostuu neljästä eri osa-alueesta. Siinä on laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja autoetsintä. Laatikkoetsinnässä etsitään oikeaa hajua, joka on sijoitettu yhteen monista pahvilaatikoista. Kun koira paikantaa hajun, ohjaaja nostaa käden ylös merkiksi tuomarille, että haju on löytynyt. Haastetta ei tuo vain hajun löytyminen, vaan samalla kisataan aikaa vasten. Nopein voittaa.

Sisätilassa haju on kätketty esim. huonekaluun. Ulkoetsinnässä ulkona olevaan tavaraan ja autoetsinnässä haju on laitettu jonnekin auton ulko-osiin, kuten esim. puskuriin tai renkaaseen. Nykyisistä koiristani kaksi on suorittanut nosework hajutestin hyväksytysti, vanha kääpiövillakoiranarttuni on joko vanhuuden höperö tai sitten se ei vain saa ajatuksesta kiinni, mitä olemme tekemässä… Lauman uusin tulokas, isovillakoira on puolen vuoden treenaamisen perusteella tullut isoäitiinsä. Annan neuvon: älkää eksykö metsään, jos ainoa saatavissa oleva etsijäkoira on isovillakoirani.

Kisailua

Olimme nosework hajukokeessa ja se meni hyvin, paristakymmenestä kisaajasta Jedi oli kolmanneksi nopein, joten pääsimme palkintopallille. Myös Zorrolla koe meni läpi.

Möllikokeessa Zorro selvisi huone etsinnästä, mutta auto etsintä meni harjoitteluksi, Jedillä molemmat menivät harjoitteluksi. Mutta nyt taas uudella innolla treenaamaan. Olemme lähinnä keskittyneet laatikkoetsintään, pitää treenailla muitakin osioita. Bruno ja Rousku olivat turisteina mukana.

Bruno sai teho-opetusta, Jedi oli aika pro... Zorro on hyvä ja Rousku ihan pihalla.

Meillä oli myös nimiäiset, olen ihan myyty lastenlasteni kanssa

Treenaillen

Harjoittelemme esitykseen, jonka muoto alkaa pikkuhiljaa hioutua.

Jedi on jo konkari...

Brunollaon enemmän intoa kuin taitoa... Ja näin meidän kesken, se taitaa olla vähän blondi...