sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Tuholainen talossa


Dinon vauhti vain kiihtyy ja pikkuhiljaa alan jo olla huolissani, kun palaan töistä ja kurkistan ovesta sisään, mitä on tapahtunut... Kukkia menee tasaiseen tahtiin, nyt viimeksi kaikki marraskuunkaktukseni...



Siitä suivaantuneena viritin pentuaitauksen portit kukkieni suojaksi.


Mutta tuhovimma siirtyi sanomalehtiin...


Ensi viikko mennään sillä että ruokaa on tarjolla koko ajan. Jedin närästys luultavasti pahenee, mutta katsotaan miten viikko sujuu... Aloitin Jedille ja Dinolle loishäätökuurin lauantaina.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Murkkuikää pukkaa, Dino 6 kk


Dino täytti 6 kk ja murrosikää alkaa pukkaamaan... Arjessa huomaa pikkuhiljaa, että nuorimies koettelee rajojaan. Trimmatessa hän oli ensi kertaa sitä mieltä, että sehän ei käy...

Painoa on kertynyt 33,2 kiloa ja vielä Dinon punnitus onnistui henkilövaa'alla, kun mieheni nosti sen syliinsä. Jedi oli tuossa iässä 35 kiloa eli hiukka painavampi.

Laitoin keittiön lattialle kaksi pientä "koemattoa", katsotaan pysyvätkö ne pissaamatta. Olen jo melko kyllästynyt olemaan ilman mattoja, mutta toisaalta jatkuva mattopyykkikään ei houkuttele...


Seurasaaressa pimeästä tupsahtelevat juoksijat ja sauvakävelijät olivat murinan arvoisia ja selkeästi "mörköikä" pukkaa päälle. Ei ole helppoa olla "iso" pieni mies. 

Treenit sujuivat hyvin, pääsimme kahdeksan esteen radan läpi kunnialla.


"Ai miten niin halkoja ei ole tarkoitettu murennettaviksi?"

maanantai 12. marraskuuta 2018

Me vähän vain leikittiin...


Miltä näyttää isovillakoira, kun mustaterrieri on leikkinyt sen kanssa? Laikukkaalta...


Dino edelleen päivittäin tuhoaa jotain. Onneksi se on siirtynyt kasveistani takkapuihin...


Piipahdimme moikkaamassa Remua


Ja treenasimme agilitya porukalla

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Voihan mustaterrieri...


Mieheni innostui leikkimään Jedin kanssa ja sillä on homma hanskassa tauosta huolimatta. Ote on napakka ja se vei miestäni helposti pitkin pihaa perässään. Dino oli tällä viikolla yksin Seurasaaressa kanssani ja sillä oli vähän samanlaista otetta, se kulki käsivarteni suussaan useamman metrin.


Perjantain treenit menivät kivasti, Dino muistaa oppimansa ja edistyy mukiinmenevästi. Paikallaolo alkaa olla hallussa, samoin seuraaminen. Perusasento tulee vielä hieman hapuillen. Toisten koirien läsnäolo ei haittaa sitä laisinkaan.



Bruno on Dinon paras kaveri ja kuten kuvasta näkyy, leikitty on... Dinon suu on iso, märkä ja mutainen...


Dinon saldo kukkapuolella: kaikki saintpauliani on syöty, peikonlehtiä trimmattu ja kahdeksan orkideaa syöty...