sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Työmatkoja putkessa


Maanantaina lensin Saksaan kolmen päivän johtoryhmän kokoukseen. Päiväni alkoivat 7.30 aamiaisella, jotka hyötykäytimme suunnitteluun ja päättyi noin 23.00 viimein hotellin sänkyyn, kun pääsin illalliselta, jonka hyötykäytimme suunnitteluun. Siinä välissä sitten suunnittelimme virallisesti.

Toisaalta oli ihanaa nähdä kollegoita, sillä näemme ihan liian harvoin kasvokkain.


Itse lentämisestä pidän kuin kivestä kengässäni. Maanantaina kun laskeuduimme Muncheniin, pidin ajatukset tiukasti kirjassani ja yritin olla positiivinen. Kunnes kesken positiivisen meditointini lentäjä nykäisee koneen nokan rajusti ylös moottorien ulvoessa ja porukka kohahtaa. Lentoemon kuulutus: "Ei tarvitse hermostua, tämä on ihan normaalia. Pian lentäjä kertoo lisätietoja." Joopa joo. Sitten lentäjä iloisesti:"Ei mitään hätää, meinasimme törmätä toiseen koneeseen, mutta väistimme ja yritämme pian laskeutumista uudelleen". Postauksestani voitte päätellä, että yritys nro 2 onnistui loistavasti. Onneksi kirja oli hyvä ja tahdonvoimalla pidin katseeni tekstissä ja ajatukset kirjassa veivatessamme ylös alas.

Paluureissu Saksasta ei ollut yhtä dramaattinen kuin menomatka, mutta rullatessamme kiitoradalle, pilotti iski jarrut pohjaan. Nytkähdimme jarrutuksen voimasta ja ilmoitus seurasi saman tien: kiitoradalle johtavalla tiellä oli pupu loikkinut koneen eteen ja pilotti väisti sitä, kun "ei halunnut ajaa päälle" (=suora lainaus). Hyvä niin, pupu säästyi ja matka jatkui seikkailuitta kotiin. Nyt olen Intiassa, mutta matkasta ei voi sanoa oikein mitään järkevää. Lähdin la aamuna klo 5 kotoa ja olin perillä hotellissa klo 3.30 su aamuna (paikallista aikaa). Herätys oli klo 7.00, joten olen nyt jotenkin tajuissani nukuttuani päikkärit puolen päivän jälkeen. Huomenna työpäivä.


Reissussa ollessani tiedostan aina, miksi Viisikko kirjoissa kuvaillaan eväitä sivukaupalla. Kun on reissussa, ruoka on kummasti kiintopiste normaaliin elämään. Mikä sen lohdullisempaa kuin paahtoleipä ja munakas raahattuasi matkatavaroita läpi lentokenttähallien ja jatkolentoja odotellen. 

Kuvasta näkyy myös yksi nykyajan siunaus, e-kirjat. Latasin viisi kirjaa ennen lähtöä iPadiini ja matkat ovat sujuneet suht kivuttomasti. Hyvä ruoka, hyvä kirja, hyvä mieli.


Eksoottista...


Mutta 8 h 11 min määränpäähän. Voihan huokaus, on ainoa mitä tulee mieleen kun tuon näkee ruudulla.


Vihdoin perillä, sänky kuin sänky olisi kelvannut perille saapuessani, mutta tuo sänky oli hyvä + tyynyjä oli todellakin tarpeeksi mukavaan löhöilyyn sängyllä.



Se miten päädyin ihastelemaan apinoita aamuvarhaisella, vaikka oloni oli kuin alla olevalla koiralla, selviää täältä.

Se siitä sukasta


Honey suolistaa kaikki lelunsa. Siis jos ja kun se saa pehmolelun, se repii lelulta suolet ulos (=täytteet). Koska moinen harrastus on melko kallis (lelu kestää ehkä päivän, kaksi), niin viime aikoina ei ole uusia leluja ollut eikä tullut.

Mutta Honey fiksuna koirana korvasi lelujen puutteen ja suolisti sukkani. Ensimmäinen kerta, kun se hajotti jotain, mikä ei ollut sen oma. Toivottavasti tästä ei tule tapa...

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

lauantai 18. tammikuuta 2014

Helsingin kasvitieteellinen puutarha


Klo 13 iltapäivällä, ulkona pakkanen paukkuu alle kymmenen asteen, mutta kävelyretken voi suunnata trooppisiin maisemiin eli Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan.



Yhdessä pikkuhuoneessa oli vain saintpaulioita.


Ja mitä löysinkään kaktushuoneesta???! Disocactus ackermannii.



Risukasan eli yönkuningattaren.


Adenia oli aika kärsineen näköinen, kuin myös omani. Tämä antoi toivoa, että adeniat piristyvät kesää kohti.


Lummehuone oli ihana, siellä oli penkki jossa istui vanha mies kaikessa rauhassa rentoutuneen näköisenä. Teki mieli sanoa: hus, hus ja istua siihen itse ihmettelemään maailman menoa...


Tiikerilumpeella oli muutama nuppu...




Takaisin ulos pakkaseen, kotiin ja kuppi lämmintä teetä.


Tulppaanien aika


Kaupat pullistelevat tulppaaneja, kevään merkki sekin (Hollannissa sanoisin...)

Orkideoiden kukintaa...


Ja mitä vanhat silmäni näkivätkään! Sainpaulia Taita pukkaa nuppua!!! Sain pistokkaita vuosi sitten ja olin jo luopunut toivosta, että nuo heräisivät kunnolla henkiin.


Ulkona paukkuu pakkanen...


perjantai 17. tammikuuta 2014

Kaapelitehtaan pentunäyttely


Neea: ROP, KP
"Erinomainen tyyppi. Erinomaiset mittasuhteet ja sukupuolileima. Hyvät pään mittasuhteet. Oikea purenta. Erinomainen kaula ja ylälinja. Erinomainen häntä. Oikea rintakehän muoto. Hyvät kulmaukset. Liike voisi olla tasaisempi. Erinomainen väritys ja karvanlaatu. Esittäjä voisi etsiä koiralle paremman vauhdin liikkua. Koira voisi liikkua paremmin."


Darla: KP
"Oikea tyyppi. Narttumainen. Hyvä luusto. Hyvä pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula. Ylälinja voisi olla tasaisempi liikkeessä. Riittävä rintakehä ikäisekseen. Riittävät etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Etuliike voisi olla tasaisempi. Hyvä väri ikäisekseen."

Ja alla Diudi ja Ponu ihan vain vertailun vuoksi.

Iltakävelyllä


Viikko oli raskas kaikilla mittapuilla ja perjantai-iltana, kun olimme syöneet, ehdotin miehelleni virkistävää iltakävelyä. Täysikuu loimotti taivaalla, kun pujahdimme autioon Plantageniin.


Todella isot valikoimat saintpaulioita, mutta ei sitten kuitenkaan ihan sellaisia, joita olisin halunnut...


Valtavasti kiinanruusuja, mutta hmmm... ei ihan sellaisia, joita olisin halunnut. Itse asiassa minulla jo oli kaikkia niitä, joita oli tarjolla.


Kevätesikoita, työkaverini kertoivat, että Munchenissä on jo +10 astetta ja Bauhaus taitaa elää kevättä Saksan aikaan... Täällä Suomessa on vielä ihan liian kylmä kevätesikoille, eikä niistä oikein ole huonekasveiksi.


Atsaleoita, ne ovat I-H-A-N-I-A, mutta menestyvät heikosti sisällä ja ulkona on liian kylmä niille...


Kaktusruukkuja pyörittelin 15 minuuttia, mutta mammilariat, joita hieman harkitsin.... Surffailtuani nopeasti netissä kännykälläni, huomasin, että niiden kukat ovat pieniä ja valkoisia. Joten sinne jäivät nekin...


Mutta vielä on kevääseen matkaa, vaikka lämpökäyrä näyttääkin lupaavasti nousevalta ja antaa toivoa taas nollakeleistä.

Koirakoulussa


Mamman mielestä mun käytöksessä on hiomisen varaa. Mun mielestä mun käytös on täydellistä. Mutta niinhän siinä kävi, että taas mentiin. Mamman tahdon mukaan.

Teemana oli luoksetulo, siellä oli mun lempparinarttu Iinu. Iinu on rottweiler ja se ei tykkää pikkukoirista. Siellä oli myös Inez ja Kiki, jotka oli ihan innoissaan, kun ne näki mut. Tunne ei ollut molemmin puoleinen, mutta mitä niille kirpuille voi sanoa, ei mitään..

Siemenluetteloita


Tästä se lähtee, siemenluetteloita alkaa tulvia postilaatikkoon. Vielä kun malttaisi hetken...