Kastrointi

Kastroinnista on nyt aikaa kaksi viikkoa ja Dino on toipunut. Olin huolissani kastroinnin vaikutuksesta sen käytökseen, mutta nyt enemmän kuin positiivisesti yllättynyt.

Arahkosta jäyhä jököttäjästä on kuoriutunut rento ja iloinen koira. Treeneissä olemme nyt käyneet kahdesti ja molemmilla kerroilla Dino on ollut iloinen ja hyväntuulinen. Ei puhettakaan paikoilleen jähmettymisestä tai muiden kyräilystä.

Hallitreeneissä kaikki sujui, kepit, hypyt, putki. Seuraaminen, luoksetulo ja paikallaolo.

Jos olisin arvannut, että elämä helpottuu näin paljon, olisin kastroinut Dinon jo kauan sitten.

Ei niin reipas potilas

Dino ressukalta lähti pallit ja hammaskivi. Sen verran el lääk piti varansa, ettei suostunut työntämään kättään Dinon suuhun, vaan antoi minun tehdä kolme ekaa hammasta. Minkä hammashoitajan maailma onkaan minussa menettänyt 

Mutta kun koira ei värähtänytkään, el lääk teki työn loppuun ensin tuikattuaan lisäannoksen nukutusainetta. Taisi lopulta saada norsun annoksen nukutusainetta, sillä silmät muljahtelivat vielä iltapäivällä.

Dino ei ollut reipas potilas. Ei sitten millään mittarilla. Päädyin nukkumaan yöksi lattialle ja Dino rojahti kainalooni ja nukahti. Sihti oli huono ja se nukkui osittain päälläni. Tuli kuuma ja siirtyi. Palasi. Siirtyi. Palasi. Mutta lopetti vinkumisen. Käytiin ulkona. Dino liikkuu normaalistikin kuin sotanorsu, pää hiukan alhaalla, vauhdilla eteenpäin ja esteet puskee päällään pois. Arvatkaa miten kävi kaulurin kanssa? No oli kuin piesty koira. Piti ohjata kädellä kauluri joka mutkan ohi, kun jumiutui seisomaan surkeana esteen kohdatessaan. Ovenkarmit, tuolit; talossamme on aika monta mutkaa johon jumiutua. Illalla ruokailu ei onnistunut mitenkään eli oli syötettävä kädestä. 10 päivää kauluri suositus. Olen valmis pehmustettuun huoneeseen jos potilas ei reipastu. Miesflunssa on pikkujuttu tämän rinnalla.

Ponu ROP, Dinah VSP Lahdessa

 

Viikon kohokohta oli kun Ponu oli Lahdessa ROP ja Dinah VSP.

Ponun veli Bruno pääsi mukaan perjantain treeneihin ja tuo miespuolinen blondi jopa osasi jotain, mistä olin hiukan hämmästynyt. Jedin treenit olivat ok niinkuin aina ja hakutreeneissä se suorastaan loistaa. Dinon motivaatio on potenssissa, kun on mahdollisuus, että Jedi syö sen namit.

Mustat ovat siellä missä minäkin, kuin kaksi varjoa perässäni.

Jedi lasten turvana, kun katsellaan jännää Disney-leffaa.

Koirakuumetta ilmassa

Kolmen koplani: Jedi, Dino ja Bruno

Mustat istuvat usein portailla vahtimassa kadun tapahtumia, ne eivät hauku eivätkä ryntää useinkaan aidalle, kunhan istuvat ja katselevat.

Olen nyt ollut etätöissä ja seuraa minulta ei puutu, mustat tykkäävät olla lähikontaktissa, selustani on turvattu.

Puudeliherrani taasen on sohvanvaltaaja... Oltiin sitten kotona tai mökillä.

Treeneissä

Kuvan kissa ei liity treenailuun mitenkään, olipahan vain niin kiva kuva Lunasta.

Tänään Dino sunnuntain ryhmätreeneissä päätti maastoutua... Kuva kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Se ei välitä kenestäkään eikä mistään treeneissä, seuraa vain minua kuin hai laivaa, mutta kun piti jäädä paikkamakuuseen, se alistui ja päätti olla kuin ei olisikaan paikalla.

Flagyl kuuri

Koirille aloitettiin Flagyl-kuuri, joka menee Omeprazolin kanssa. Antibioottikuuri on tehonnut ja kuolaaminen on rauhoittunut. Clostridium perfringens enterotoksiini -tuloksista pelästyneenä päätin luopua raakaruokinnasta. Niinpä aloitin vihaamani Royal Caninin kuivamuonan, lähinnä siksi, että heillä on vatsaongelmaisille sopiva kuivamuona. 

Päivitys 10.11. Flagyl kuurin jälkeen molemmat Jedi ja Dino ovat olleet täysin oireettomia, eivät kuolaa, eivät läähätä. Yhtään Rennietä ei mene ja yöt nukutaan putkeen. Ruokana Pure Naturan ankka nappulat. Ihme on tapahtunut, kirjaimellisesti. En tiedä mikä oireet aiheutti, mutta Flagyl kuuri paransi koirat.

Testituloksia

Mustiksilla todettiin positiiviseksi Clostridium perfringens enterotoksiini (ELISA) (F), mutta Giardia & alkueläin testit olivat puhtaat. Testin tulos oli helpotus, sillä vaikka testit ovatkin aina olleet negatiivisia, nyt ensimmäistä kertaa ne otettiin niin, ettei antibiootti / matokuuria ole ollut puoleen vuoteen eli jos jotain olisi ollut, se olisi kyllä näkynyt.

Eläinlääkäri oli sitä mieltä että Clostridium bakteereja ei kannata lääkitä, vaikka ne erittävät toksiineja (ruokamyrkytys). En ole ihan varma, olenko samaa mieltä, mutta päädyimme kuitenkin uuteen Omeprazol kuuriin, joka tuntuu auttavan. Koska pelkään, että nuo bakteerit ovat tulleet raakaruoasta, aion siirtyä takaisin kuivamuonaan. 

Kokeilen nyt Royal Caninin Gastro Intestinal - ruokaa ja katsotaan, miten se sopii koirille. Toivon, etten saa vaihtokauppana korviin hiivaa ja silmiin rähmää.

Melanooma

Jedin patti osoittautui melanoomaksi eli syöpäkasvaimeksi. Se saatiin poistettua kokonaan, mutta kylä minua silti pelottaa, että syöpä on levinnyt...

Kevättä rinnassa

Tyttärelläni oli hoidossa Indy ja Lilly, olivat varmasti näky lenkkeillessään. 

Me olemme pikkuhiljaa aloitelleet tokotreenit, kuka sanoikaan, ettei autoon mahdu kolmea isoa koiraa? Tuolla jossain noiden takana on myös Rousku. Ulkona on välillä jo ihan kesäistä, mutta kun tuuli puhaltaa, on yllättävän vilu. Dino on ihan pellossa kasvanut, täytyy laittaa enemmän aikaa sen kouluttamiseen.

Kisaamaan

Hetkellisessä mielenhäiriössä suostuin ilmoittamaan Jedin tokokisoihin, edellisestä kisasta onkin jo melkein 4 vuotta. Siitä pitäisi sitten jatkaa Dinon kanssa kisaamiseen...

Remppahommia

Sohva syöty, sohva korjattu...

Tuhoja tuskin huomaa enää...

Seinä syöty, seinä korjattu...

Uusi portti asennettu

Kuvan koira liittyy vahvasti tapahtumiin... Kuvassa uusi trimmauspöytäni ekaa kertaa käytössä. Se on hyvä, mutta koirani käytöksessä trimmattaessa oli toivomisen varaa melkoisesti... Suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se meni...

Tihutyöt jatkuvat...

Dino puski itsensä läpi rakentamastani aidasta... Pulttasimme sen seinään kiinni ja se oli lähes irronnut, mutta onneksi kesti... Laitoimme isommat ruuvit ja toivomme tihulaisen pysyvän aidan toisella puolella päivisin.

Kuvan koira liittyy tapahtumiin...

Aivan kuten Jedi, se ei ole moksiskaan kylmästä, vaan viihtyy hyvin pikkupakkasella ulkona.

Murkkuikää pukkaa, Dino 6 kk

Dino täytti 6 kk ja murrosikää alkaa pukkaamaan... Arjessa huomaa pikkuhiljaa, että nuorimies koettelee rajojaan. Trimmatessa hän oli ensi kertaa sitä mieltä, että sehän ei käy...

Painoa on kertynyt 33,2 kiloa ja vielä Dinon punnitus onnistui henkilövaa'alla, kun mieheni nosti sen syliinsä. Jedi oli tuossa iässä 35 kiloa eli hiukka painavampi.

Laitoin keittiön lattialle kaksi pientä "koemattoa", katsotaan pysyvätkö ne pissaamatta. Olen jo melko kyllästynyt olemaan ilman mattoja, mutta toisaalta jatkuva mattopyykkikään ei houkuttele...

Seurasaaressa pimeästä tupsahtelevat juoksijat ja sauvakävelijät olivat murinan arvoisia ja selkeästi "mörköikä" pukkaa päälle. Ei ole helppoa olla "iso" pieni mies. 

Treenit sujuivat hyvin, pääsimme kahdeksan esteen radan läpi kunnialla.

"Ai miten niin halkoja ei ole tarkoitettu murennettaviksi?"

Voihan mustaterrieri...

Mieheni innostui leikkimään Jedin kanssa ja sillä on homma hanskassa tauosta huolimatta. Ote on napakka ja se vei miestäni helposti pitkin pihaa perässään. Dino oli tällä viikolla yksin Seurasaaressa kanssani ja sillä oli vähän samanlaista otetta, se kulki käsivarteni suussaan useamman metrin.

Perjantain treenit menivät kivasti, Dino muistaa oppimansa ja edistyy mukiinmenevästi. Paikallaolo alkaa olla hallussa, samoin seuraaminen. Perusasento tulee vielä hieman hapuillen. Toisten koirien läsnäolo ei haittaa sitä laisinkaan.

Bruno on Dinon paras kaveri ja kuten kuvasta näkyy, leikitty on... Dinon suu on iso, märkä ja mutainen...

Dinon saldo kukkapuolella: kaikki saintpauliani on syöty, peikonlehtiä trimmattu ja kahdeksan orkideaa syöty...

Viikko vierähti nopeasti

Tiedättehän, kun treeneissä päättää, että nyt kyllä ihan varmasti, kautta kiven ja kannon, treenaan ennen ensi treeni kertaa pikkuhiljaa arjessa ja sitten... Päivät vierivät ja olet taas treenikentällä ja et ole harjoitellut sitten et niin yhtään mitään.

No onneksi Dinolla on hyvä muisti ja se juoksenteli läpi putkinen käskyllä ja ilman käskyä. Pitkiä putkia, lyhyitä putkia, mutkaputkia ja suoria putkia.

Esteetkin sujuivat paremmin kuin viime kerralla ja saimme tehtyä jopa kolmen esteen radan. Tyttäreni ei ollut kovin vaikuttunut suorituksestamme ja täytyy myöntää, että MM-tasolle emme sattuneista syistä tähtää...