Dino ressukalta lähti pallit ja hammaskivi. Sen verran el lääk piti varansa, ettei suostunut työntämään kättään Dinon suuhun, vaan antoi minun tehdä kolme ekaa hammasta. Minkä hammashoitajan maailma onkaan minussa menettänyt
Mutta kun koira ei värähtänytkään, el lääk teki työn loppuun ensin tuikattuaan lisäannoksen nukutusainetta. Taisi lopulta saada norsun annoksen nukutusainetta, sillä silmät muljahtelivat vielä iltapäivällä.
Dino ei ollut reipas potilas. Ei sitten millään mittarilla. Päädyin nukkumaan yöksi lattialle ja Dino rojahti kainalooni ja nukahti. Sihti oli huono ja se nukkui osittain päälläni. Tuli kuuma ja siirtyi. Palasi. Siirtyi. Palasi. Mutta lopetti vinkumisen. Käytiin ulkona. Dino liikkuu normaalistikin kuin sotanorsu, pää hiukan alhaalla, vauhdilla eteenpäin ja esteet puskee päällään pois. Arvatkaa miten kävi kaulurin kanssa? No oli kuin piesty koira. Piti ohjata kädellä kauluri joka mutkan ohi, kun jumiutui seisomaan surkeana esteen kohdatessaan. Ovenkarmit, tuolit; talossamme on aika monta mutkaa johon jumiutua. Illalla ruokailu ei onnistunut mitenkään eli oli syötettävä kädestä. 10 päivää kauluri suositus. Olen valmis pehmustettuun huoneeseen jos potilas ei reipastu. Miesflunssa on pikkujuttu tämän rinnalla.
