Maanantaina lensin Saksaan kolmen päivän johtoryhmän kokoukseen. Päiväni alkoivat 7.30 aamiaisella, jotka hyötykäytimme suunnitteluun ja päättyi noin 23.00 viimein hotellin sänkyyn, kun pääsin illalliselta, jonka hyötykäytimme suunnitteluun. Siinä välissä sitten suunnittelimme virallisesti.
Toisaalta oli ihanaa nähdä kollegoita, sillä näemme ihan liian harvoin kasvokkain.
Itse lentämisestä pidän kuin kivestä kengässäni. Maanantaina kun laskeuduimme Muncheniin, pidin ajatukset tiukasti kirjassani ja yritin olla positiivinen. Kunnes kesken positiivisen meditointini lentäjä nykäisee koneen nokan rajusti ylös moottorien ulvoessa ja porukka kohahtaa. Lentoemon kuulutus: "Ei tarvitse hermostua, tämä on ihan normaalia. Pian lentäjä kertoo lisätietoja." Joopa joo. Sitten lentäjä iloisesti:"Ei mitään hätää, meinasimme törmätä toiseen koneeseen, mutta väistimme ja yritämme pian laskeutumista uudelleen". Postauksestani voitte päätellä, että yritys nro 2 onnistui loistavasti. Onneksi kirja oli hyvä ja tahdonvoimalla pidin katseeni tekstissä ja ajatukset kirjassa veivatessamme ylös alas.
Paluureissu Saksasta ei ollut yhtä dramaattinen kuin menomatka, mutta rullatessamme kiitoradalle, pilotti iski jarrut pohjaan. Nytkähdimme jarrutuksen voimasta ja ilmoitus seurasi saman tien: kiitoradalle johtavalla tiellä oli pupu loikkinut koneen eteen ja pilotti väisti sitä, kun "ei halunnut ajaa päälle" (=suora lainaus). Hyvä niin, pupu säästyi ja matka jatkui seikkailuitta kotiin. Nyt olen Intiassa, mutta matkasta ei voi sanoa oikein mitään järkevää. Lähdin la aamuna klo 5 kotoa ja olin perillä hotellissa klo 3.30 su aamuna (paikallista aikaa). Herätys oli klo 7.00, joten olen nyt jotenkin tajuissani nukuttuani päikkärit puolen päivän jälkeen. Huomenna työpäivä.
Reissussa ollessani tiedostan aina, miksi Viisikko kirjoissa kuvaillaan eväitä sivukaupalla. Kun on reissussa, ruoka on kummasti kiintopiste normaaliin elämään. Mikä sen lohdullisempaa kuin paahtoleipä ja munakas raahattuasi matkatavaroita läpi lentokenttähallien ja jatkolentoja odotellen.
Kuvasta näkyy myös yksi nykyajan siunaus, e-kirjat. Latasin viisi kirjaa ennen lähtöä iPadiini ja matkat ovat sujuneet suht kivuttomasti. Hyvä ruoka, hyvä kirja, hyvä mieli.
Eksoottista...
Mutta 8 h 11 min määränpäähän. Voihan huokaus, on ainoa mitä tulee mieleen kun tuon näkee ruudulla.
Vihdoin perillä, sänky kuin sänky olisi kelvannut perille saapuessani, mutta tuo sänky oli hyvä + tyynyjä oli todellakin tarpeeksi mukavaan löhöilyyn sängyllä.
Se miten päädyin ihastelemaan apinoita aamuvarhaisella, vaikka oloni oli kuin alla olevalla koiralla, selviää täältä.
