Treenaillen

Bruno on soljahtanut arkeemme ja se matkii Jediä aivan kaikessa. Aloittelen sen kanssa pikkuhiljaa hajutunnistustreenejä. Jedille ja Zorrolle tein hieman vaativamman radan, Jedi ei hämääntynyt, mutta Zorro mietti hetken, mitä ihmettä olemme tekemässä. Rousku on edelleen pihalla kuin lumiukko siitä, mitä olemme tekemässä, mutta annettakoon se anteeksi mummokoiralle.

Yökyläilemässä Emilia, joka on oppinut konttaamaan ja nousemaan seisomaan tukea vasten. 

Alla minä ja laumani.

Kanankoivet

Niin vain se hetki tuli, että Brunolle muotoiltiin kanankoivet. Kokonaisuus ei ole vielä ihan katseen kestävä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...

Aaseja

Matkalla aasien luokse, ohitimme kirkon, joka oli rakennettu vuoren päälle ja jonne pääsi kylästä kätevästi portaita pitkin.

Olimme suoraan sanottuna niin korkealla kuin korkealla olla voi.

Perillä oli aaseja, hevosia ja muuli.

Sekä tietty koiria, joita oli pelastettu kaduilta...

Sitruunoita...

Meidän piti etsiä villejä orkideoita, mutta...

Jouduin elämäni seikkailuun "oikotielle" vuorten yli...

Ja todiste kreetalaisten tarpeesta rakentaa kirkkoja vuorten huipulle...

Siellä huipulla nökötti yksi lisää

Brunon äippä

Kännykkääni selatessa törmäsin tähän kuvaan... Kuvassa Brunon äippä, veli ja sisko.

Pikkuhiljaa alkaa olla ikävä omia koiria...

Gouvesin koiratarha

Kävin tänään Gouvesin koiratarhalla ja olin positiivisesti yllättynyt, miten siistiä siellä oli.

Ylläolevan olisin voinut ottaa mukaani, alla ihan kääpiövillakoiran oloinen pentu.

Alla oleva vanhus oli masentuneen näköinen. Jos joskus eksyt Kreetalle, tee päivän hyvä teko ja vie yksi koirista lenkille. Ihan tarhan vieressä on todella ihana merenranta, jossa voi kävellä.

Imbrosin kanjoni

Aamulla söimme aamiaisen, joka on suoraan sanottuna ollut joka aamu mahtavan hyvä. Yllä kuva aulasta ja alla aamiaishuoneesta.

Keikuimme jälleen vuoristoteillä, jotka totta puhuen olivat leveämpiä ja huomattavasti turvallisemman tuntuisia, kuin Italiassa tai Madeiralla.

Päivän kohde oli Imbrosin kanjoni.

Kanjoni oli ehdottomasti näkemisen arvoinen...

Aamulla oli satanut, emme saaneet sadetta niskaan, mutta pilvet kirjaimellisesti olivat niskassamme.

Viattomat

Me mitään olla tehty emännän poissaollessa...

Kuka muka sanoi, että ollaan nukuttu sängyssä? Todisteita ei ole.

Sisi

Tämä päivä oli pyhitetty kalastajakylälle nimeltä Sisi. Aamulla heräsin auringon paisteeseen ja meren sineen. Päivän ensimmäinen etappi oli Milatos luola.

Maisemat olivat mahtavat, kuten aina vuoristossa.

Luolan sisällä oli alttari sodassa kuolleiden muistoksi, paikalliset käyttivät luolastoa vihollisilta piiloutumiseen.

Luolilta jatkoimme lähes autioituneeseen vuoristokylään. Huomasin vasta nyt, etten ottanut yhtään kuvaa kylän rakennuksista... Jotka siis olivat vanhaa kreetalaista rakennuskantaa, käytännössä pieniä taloja, joissa kaksi huonetta, valkoisia, sisäkatossa puuriukuja.

Ja sieltä alas pieneen kylään, jossa joimme päiväkahvit. 

Kissoja oli paljon joka puolella. Mutta kuulemma se on joko cats or rats eli joko kisssoja tai sitten rottia. Kyläläiset valitsevat mieluummin kissat.

Lopuksi veimme koirat kävelylle kalastajakylässä