Seurasaaressa

Ryhmä Rämä Seurasaaressa tämän talven viimeisen kerran. Talvella kun emme ole päässeet keskiviikkoisin metsäjäljelle lumen ja pimeyden vuoksi, olemme käyneet kävelyllä Seurasaaressa. Ensi keskiviikkona metsäjäljen tekoon, toivottavasti siellä ei ole lunta...

Juhlimme mieheni syntymäpäiviä, ruoka oli hyvää, lapset toivat kortin...

Ja Emilia päivänsäteenä mukana menossa

Kevät ja koirankakkaa

Ai että joka vuosi pistää sama asia vihaksi... Laitoin kumisaappaat jalkaan ja keräsin koirankakat pois pihatiemme varrelta, josta itse keräämme omat ja vieraiden kakat pois.

Lumen alta silti paljastui 32 pussia koirankakkaa >:(

Aiheeseen liittyvä artikkeli, asiaa koirankakasta...

Imatra

Näyttelyissä: tukka hyvin, kaikki hyvin... Muru pääsi isänsä kanssa näyttelyyn ja ensi esiintyminen KV-näyttelyssä meni yli odotusten.

27.3.2016  Imatra Pehar Tino, Kroatia:"1 year, good propotions, feminine head & expression. Has enough neck. Good body structure for age. Correct angulation. Ver good movement. Good coat quality." 

JUN 1, JUK 1, SA, ROP Juniori

Isä veti VSP tittelin ja Cacibin konkarin kokemuksella kotiin.

Pennut kasvavat, ikää 5 päivää

Pennut kasvavat ja Neve hoitaa niitä todellisella äidinrakkaudella. Sillä on varmat ja hyvät otteet, minun ei tarvitse kuin ihailla vieressä.

Ruskea tyttö löysi kodin

Kaksi tyttöä ja poika

Musta tyttö syntyi 7.50 182 g, ruskea tyttö 8.50 174 g ja musta poika 11.05 213 g

Synnytys oli helppo ja pennut voivat hyvin, olen niin iloinen.

Treenaillen

Bruno on soljahtanut arkeemme ja se matkii Jediä aivan kaikessa. Aloittelen sen kanssa pikkuhiljaa hajutunnistustreenejä. Jedille ja Zorrolle tein hieman vaativamman radan, Jedi ei hämääntynyt, mutta Zorro mietti hetken, mitä ihmettä olemme tekemässä. Rousku on edelleen pihalla kuin lumiukko siitä, mitä olemme tekemässä, mutta annettakoon se anteeksi mummokoiralle.

Yökyläilemässä Emilia, joka on oppinut konttaamaan ja nousemaan seisomaan tukea vasten. 

Alla minä ja laumani.

Kanankoivet

Niin vain se hetki tuli, että Brunolle muotoiltiin kanankoivet. Kokonaisuus ei ole vielä ihan katseen kestävä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...

Aaseja

Matkalla aasien luokse, ohitimme kirkon, joka oli rakennettu vuoren päälle ja jonne pääsi kylästä kätevästi portaita pitkin.

Olimme suoraan sanottuna niin korkealla kuin korkealla olla voi.

Perillä oli aaseja, hevosia ja muuli.

Sekä tietty koiria, joita oli pelastettu kaduilta...

Sitruunoita...

Meidän piti etsiä villejä orkideoita, mutta...

Jouduin elämäni seikkailuun "oikotielle" vuorten yli...

Ja todiste kreetalaisten tarpeesta rakentaa kirkkoja vuorten huipulle...

Siellä huipulla nökötti yksi lisää

Brunon äippä

Kännykkääni selatessa törmäsin tähän kuvaan... Kuvassa Brunon äippä, veli ja sisko.

Pikkuhiljaa alkaa olla ikävä omia koiria...

Gouvesin koiratarha

Kävin tänään Gouvesin koiratarhalla ja olin positiivisesti yllättynyt, miten siistiä siellä oli.

Ylläolevan olisin voinut ottaa mukaani, alla ihan kääpiövillakoiran oloinen pentu.

Alla oleva vanhus oli masentuneen näköinen. Jos joskus eksyt Kreetalle, tee päivän hyvä teko ja vie yksi koirista lenkille. Ihan tarhan vieressä on todella ihana merenranta, jossa voi kävellä.

Imbrosin kanjoni

Aamulla söimme aamiaisen, joka on suoraan sanottuna ollut joka aamu mahtavan hyvä. Yllä kuva aulasta ja alla aamiaishuoneesta.

Keikuimme jälleen vuoristoteillä, jotka totta puhuen olivat leveämpiä ja huomattavasti turvallisemman tuntuisia, kuin Italiassa tai Madeiralla.

Päivän kohde oli Imbrosin kanjoni.

Kanjoni oli ehdottomasti näkemisen arvoinen...

Aamulla oli satanut, emme saaneet sadetta niskaan, mutta pilvet kirjaimellisesti olivat niskassamme.