Jedillä on tarmoa kuin pienessä kylässä ja jos tarmolla ei ole kohdetta, se kohdentuu ihan itsestään minne sattuu. Mm. tapettien poistoon seinästä. Yksi parhaista luvallisista viihdytyskeinoista on luut. Mutta luut, joita villakoiramme nakertavat viikon, kestävät Jedillä noin puoli tuntia. Kuuluu vain raks, raks ja luu häviää.
Valituksiini kyllästyneenä tyttäreni, joka on luiden hovitoimittajamme, päätti lopettaa valitukseni lyhyeen ja ilmestyi ovemme taakse mukanaan LUU, jonka Henkka oli valinnut. Tyttäreni pitäisi ottaa mallia Henkan valinnasta eli millainen on LUU Jedin makuun. Kannoimme sen olohuoneeseen ja Jedi alkoi askartelemaan sen kanssa. Mummot Dana ja Niina olivat kytiksellä ja Jedi salli sen ihan ok.
Hetki vain ja luu oli kolmessa osassa. Sulassa sovussa Jedi vaihteli luita pikkukoirien kanssa, jotka osasivat arvostaa valmiiksi pehmeäksi kaluttuja luun osia.
Tyttäreni toi myös minulle jotain, vastapoimittuja mansikoita :)
