Mamma tuli töistä ja hotki ruokansa kauhealla kiireellä. Se heitteli tavaroita autoon ja pakkasi mut mukaansa. Mä luulin, että taas mennään treeneihin, mutta vielä mitä... Mamma kokosi pöydän ja parkkeerasi mut pöydän viereen."Nyt sinä olet palstakoira, älä häpäise minua!".
Voi pyhä jysäys, mikä ihme on palstakoira?
Mammalla on palsta ja minä olen koira, mutta tekeekö se musta palstakoiran?
Mutta (hah hah), mammallekin tuli yllätys. Joku täti iski sen kouraan tussin, jolla pystyi antamaan hämähäkkileimoja. Ja ennenkuin huomasimmekaan, pöytämme edessä oli mahtava jono leimaa haluavia. Meidän pöydästämme oli tullut syysrastien tehtäväpiste!
Kaikki halusivat tietää, mitä rastilla piti tehdä ja mamma vastasi voipuneesti."Pitää uskaltaa antaa lappu ison mustan pelottavan koiran yli... Sekin riittää, että äitisi tai isäsi tai kaverisi uskaltaa antaa lapun leimattavaksi". Musta pelottava koira?
Mä katselin joka suuntaan, mutta en nähnyt kuin halikoiria (bernejä punaisilla liiveillä), eivätkä ne näyttäneet pelottavilta.
Mä ajattelin ottaa lunkisti, kun sitä isoa pelottavaa koiraa ei näkynyt missään.
Sitten alkoi tapahtua... Pienenä mä pelkäsin lumiauroja ja roska-autoja. Nurkan takaa tuli yllättäen kaksi paloautoa ja mamma vähän hermostui. Mä sanoin sille, ettei noissa isoissa autoissa ole mitään pelättävää ja se onneksi rauhoittui. Mä jouduin vakuuttelemaan sille myös, ettei poksahtelevat ilmapallot ole vaarallisia, vaikka kyllä mä itse niitä pienenä pelkäsin.
'
Mä olin niin suosittu... mutta itse en ollut hämmästynyt, kyllä mä aina parit halibernit päihitän. Mun on vaikea edes kuvitella, että joku ei ihastuisi mun valloittavaan olemukseen. Päihitin halibernit siinäkin, että pikkutyttöjen lisäksi pikkupojat ja iskät tuli silittelemään mua.
Ilta loppui diskoon, joka innosti kaikki mukaan tanssimaan. Mutta mamma sanoi, että mä en tanssi, vaan olen enemmän niinkuin yleisönä. Niin me sitten oltiin yleisönä mamman kanssa.
Mä selvisin illasta melkein kommelluksitta. Yhden kerran mun häntään tarttui tikkari, kun mä iloisesti viuhutin häntääni pikkutytön vieressä. Onneksi ei tullut itkua menetetystä tikkarista ja tikkarikin irtosi hännästä, kun mamma sen siitä repi irti.
