Motivointi ruokinnan yhteydessä

Kuinka saada passiivinen kissa liikkumaan, arjen ollessa lähinnä syömistä ja nukkumista...

Itse olin innovaatioluennolla, joka oli itse asiassa täyttä asiaa kaksi tuntia hauskasti esitettynä.

Pieni läpimurto

Eilen: Öööö, mitä? Siis haluatko jotain? EVVK

Heippa!

Tänään läpimurto:

Luna: otti yhden askeleen kosketuskepin perässä

Lily: söi jauhelihaa

Koska keskityn kokonaisvaltaiseen kisulien hyvinvointiin, ostin niille aktivointivälineitä. Koska kissat ovat melko paksuja ja passiivisia, päätin aloittaa ruokinnan aktivoinnista.

Tavoitteena on, että päivällä ruoka tulee vain aktivointivälineistä. Yöllä saavat ruoan normikupista (jotta eivät mau'u yöllä ja jotta muutos ei ole liian suuri)

Linkki aktiviteettirullaan

Persiljaa ja herneenversoja

Pari lelua tarttui mukaan, höyhen hiiri oli aika kova juttu

Tämäkin näytti videolla aika hauskalta.

Kisailua

Olimme nosework hajukokeessa ja se meni hyvin, paristakymmenestä kisaajasta Jedi oli kolmanneksi nopein, joten pääsimme palkintopallille. Myös Zorrolla koe meni läpi.

Möllikokeessa Zorro selvisi huone etsinnästä, mutta auto etsintä meni harjoitteluksi, Jedillä molemmat menivät harjoitteluksi. Mutta nyt taas uudella innolla treenaamaan. Olemme lähinnä keskittyneet laatikkoetsintään, pitää treenailla muitakin osioita. Bruno ja Rousku olivat turisteina mukana.

Bruno sai teho-opetusta, Jedi oli aika pro... Zorro on hyvä ja Rousku ihan pihalla.

Meillä oli myös nimiäiset, olen ihan myyty lastenlasteni kanssa

Morrr, trimmauksesta

Villakoiran omistajana muistan hämmästykseni, kun ollessani toko-tunnilla, kouluttaja pyysi jokaista koskettamaan koiraansa päähän, jalkoihin ja takapäähän. Villakoiran elämään pienestä pitäen kuuluu turkinhoito joten oli hämmentävää nähdä jopa tuossa pienessä ryhmässä, että kaikki eivät pystyneet koskettamaan koiraansa sen vastustelematta.

Onko koirasi tottunut käsittelyyn?

Trimmaajana näen koiria, jotka ovat tottuneet käsittelyyn ja joiden trimmaus sujuu kuin hierojalla käynti. Koirat ovat rentoja ja torkkuvat läpi trimmauksen. Sitten on koiria, jotka ulisevat kaksi tuntia stressaantuneina ja kiemurtelevat ja käyttävät kaikki passiivisen vastarinnan keinot välttyäkseen trimmaukselta. Ne eivät niinkään vastusta hoitotoimenpiteitä, ne vain eivät ole tottuneet siihen, että niistä pidetään kiinni ja niiden on pysyttävä paikoillaan. On myös koiria, jotka ovat jos eivät vaarallisia, niin ainakin äärimmäisen hankalia yrittäessään purra välttääkseen trimmauksen.

Kuin hierojalla kävisi, manikyyri ja pedikyyri myös kiitos

Jos pentu on totutettu käsittelyyn, se luottaa ihmiseen ja tietää, että siihen ei satu, vaan se voi rauhassa olla ja rentoutua. Kun koira on rento, sitä käsitellessä otteet voivat olla rennot ja voi luottaa siihen, että koira pysyy paikoillaan toimenpiteitä tehdessä. Tämä on itseään ruokkiva kierre, kun trimmaaja on rento, koira on rento, jolloin trimmaaja pysyy rentona ja koira rentoutuu entisestään.

Aijaijai, sattuu tai jos ei satu, kohta varmaan sattuu…

Kun koira kiemurtelee ja on ahdistunut käsittelystä, sitä joutuu pitelemään hieman lujemmalla otteella, jotta se ei lähtisi pois ja tiukemmin kiinni piteleminen ahdistaa koiraa. Trimmaajalle on myös stressaavaa katsella, kuunnella ja käsitellä koiraa, joka on levoton. Koira vaistoaa stressin, vaikkei ymmärrä sen syytä ja stressaantuu vaistoamastaan stressistä. Nyt joku varmasti huomauttaa, että hyvä trimmaaja ei hermostu eikä stressaannu. Höpö höpö. Kun koira kiemurtelee ja tekee passiivista vastarintaa, hiki valuu ja päässä lentelevät ärräpäät, kun lihakset huutavat hallelujaa. Mutta se mikä on totta, on se, että kokenut trimmaaja hermostuu vähemmän kuin omistaja ja pystyy myös pitämään otteensa sellaisina, että ne eivät purista koiraa vääristä kohdista tai satuta koiraa. Kokenut trimmaaja myös pitää ärräpäät päänsä sisällä, eikä jaa ajatuksiaan ääneen koiralle.

Uskallapas koskea minuun…

Koirat, jotka ovat oppineet välttämään käsittelyn näykkimällä tai puremalla ovat trimmaajalle työturvallisuusriski. Kuonokopalla voi välttää koiran puremat, mutta se ei poista pohjalla olevaa ongelmaa, miksi koira pelkää / vastustaa toimenpiteitä niin voimakkaasti? Se voi pohjata huonoihin kokemuksiin, koiraa on kohdeltu väkisin tai väärillä otteilla. Kun tietty kynnys on ylitetty, koira on näykkäissyt tai tehnyt valehyökkäyksen. Ihminen on vetäissyt kätensä pois ja koira on oppinut hyvin nopeasti, että hampaiden käytöllä toimenpiteet loppuvat siihen.

Sen minkä pentuna oppii, sen vanhana taitaa

Trimmmaajana tietysti toivon, että jokainen opettaisi jo pennulle rodusta riippumatta perustoimenpiteet, kuten kynsien leikkaamisen ja korvien puhdistamisen. Koira olisi hyvä opettaa olemaan rentona kyljellään maaten, samalla kun sen päähän, vatsaan ja jalkoihin kosketaan. Teimme aikoinaan aiheesta videon (linkki)

Jos koira kiemurtelee ja on selvästi stressaantunut kun sitä käsittelee, suosittelen muutamaa käyntikertaa hyvällä trimmaajalla. Minusta trimmaus on vähän kuin paritanssi, kun toinen osaa tanssin askeleet, paritanssi on helpompaa kuin molempien ollessa aloittelijoita, jotka tallovat toistensa varpaita. Kun koira huomaa, että mitään kamalaa ei tapahdu, trimmaaja pysyy rentona ja rauhallisena, niin se itsekin rauhoittuu. Vakiasiakkaistani olen huomannut, että koirasta hieman riippuen, trimmaus muuttuu helpommaksi noin kolmannella tai neljännellä kerralla.

Omistaja mukaan trimmaajalle?

Itse pyydän aina koiran omistajan mukaan trimmaukseen enkä itse koskaan jättäisi koiraani trimmaajalle, jonka tapaa käsitellä koiraa en tiedä. Tiedän kyllä, että monissa trimmaamoissa omistajaa ei haluta mukaan, mutta itse en näe mitään syytä, miksi omistaja ei voisi tulla mukaan. Omistajan mukana olo teettää hieman lisää työtä, kun on oltava sosiaalinen trimmauksen ajan, mutta samalla voi myös opettaa omistajalle oikeita otteita ja neuvoa asioissa, jotka ovat hankalia. Minulla on ainoana sääntönä: minulle saa puhua, mutta koiralle ei, eikä koiraan saa koskea trimmauksen aikana. Koira on joskus, ei aina, levoton ensimmäiset 10-20 minuuttia, kun se etsii kontaktia omistajaan, mutta kun ei sitä saa, se rauhoittuu trimmaukseen, jolloin omistajan läsnäololla ei ole enää vaikutusta koiran käytökseen.

Lueskelin vanhoja juttujani trimmauksista ja paljon muistoja tuli mieleen...

Käärin hihat ylös ja...

...laitoin vauhtia treenaamiseen. Olen nyt käynyt neljä kertaa kissojen kotona treenaamassa naksua ja etsimässä sopivia makupaloja (mikä on haastavaa, kun mikään ei tunnu kelpaavan). Olemme myös käyneet kahdesti kissatreeneissä ja saaneet vinkkejä koulutukseen. Tänään treenit kyllä menivät ihan harakoille, sillä kisut päättivät vain käppäillä ympäri salia. Edellisellä kerralla (kuva ylhäällä), ne olivat enemmän kiinnostuneita meistä.

Emilia ja pikkuveikka olivat yökyläilemässä ja Emilia otti ensikontaktia kissoihin.

Pikkuveli ei kissoista piitannut...

Mutta kissat tutkivat alakertamme huolellisesti.

Varasin kirjastosta tuhdin paketin kissatietoutta...

Arvaa voisiko vähempää kiinnostaa???

Tänään treenien jälkeen: "olemme uupuneita"... 

Ei mennyt ihan putkeen... 

Mutta kyllä se siitä iloksi muuttui... Kun vuori ei tullut Mohamedin luokse, Mohamed meni vuoren luokse...

Treenaillen

Harjoittelemme esitykseen, jonka muoto alkaa pikkuhiljaa hioutua.

Jedi on jo konkari...

Brunollaon enemmän intoa kuin taitoa... Ja näin meidän kesken, se taitaa olla vähän blondi...

Valokuvaamossa

Sain setin ammattikuvaajan ottamia kuvia koiristani. Hänellä oli visioita eri kuvista; haasteellisinta oli tavallaan yhteistyö ei-koiraihmisen kanssa. Hän pyysi koiria tiettyyn asetelmaan ja juuri kun sain laumani aseteltua, hän tuli ja taputti koiraa / kehui sitä, jolloin tietty koko porukka ampaisi liikkeelle ja aloitimme alusta. Mutta mielenkiintoinen ja hauska ilta kuitenkin. Kiva tavata vanhoja tuttuja.

Sukoka, sopimukset

Sukoka järjesti tilaisuuden keskustella SKL:n uusista sopimuksista, jotka ovat aiheuttaneet myrskyn vesilasissa.

Nyppimisen salattu maailma

Olen nyt urakalla nyppinyt koiria, parsonin

Joka kyllästyi ja nukahti...

Jack russelin...

Väliin eksyi villakoira...

Ja sokerina pohjalla oli mäyräkoira, joka myös nukahti sitä nyppiessäni...

Syksy on tullut

Syksy on tullut, katsoi sitä miten päin vain... Huolimatta säästä, olimme reippailemassa asuinalueemme koirien kanssa kimppalenkillä. Omani käyttäytyivät ylitse odotusten.

Mutta jos välillä sataa, niin välillä myös paistaa...

Metsäjälkitreenit olivat tällä viikolla viimeistä kertaa, olemme nyt muutaman viimeisen kerran tehneet janatreeniä. Asia jää hautumaan ensi kevääseen, Jedillä onnistuivat janat hyvin.

Morrr, aktiviteetteja koiralle

Mitä koiran kanssa voi tehdä?

Vastaus tietysti on, vaikka mitä!

Valioksi?

Jos kilpailemaan mieli tekee, harrastuslajeja on laidasta laitaan, virallisiin kisoihin voi osallistua noin 70 eri lajissa ja tavoitella koiralle valion arvoa. Lisätietoja virallisista lajeista löydät tämän linkin takaa. Virallisten lajien kisakirjosta löytyvät myös ns. mölli-kisat, jotka ovat epäviralliset kisat. Epävirallisten kisojen säännöt voivat noudatella tiukasti virallisten kisojen sääntöjä tai epävirallinen kisa voi olla löyhästi virallisen kisan kaltainen. Tuttu esimerkki on esim. näyttelypuolella ns. Match Showt. Virallisissa lajeissa voi saavuttaa valion arvon, Suomen mestaruuden, Pohjoismaiden mestaruuden, Euroopan mestaruuden jne.

Uudet lajit

Virallisten lajien lisäksi on melkoinen määrä epävirallisia lajeja, joissa järjestetään epävirallisia kisoja. Esimerkkinä voisi mainita Nose Work ja Flyball. Epäviralliset lajit rantautuvat Suomeen ulkomailta innokkaiden harrastajien mukana ja usein niille on perustettu seura tai yhdistys, joka ajaa lajin tietoutta eteenpäin ja kerää uusia aktiivisia harrastajia. Kun harrastajien määrä paisuu kylliksi, on mahdollista anoa Kennelliitolta lajille virallista asemaa, jolloin koiran on mahdollista tulla ko. lajin valioksi.

Sunnuntaiharrastelija?

Jos kilpaileminen ei ole se ”oma juttu”, useat seurat järjestävät koulutuksia eri lajeista myös ns. sunnuntaiharrastelijoille. Yksityiset koirakoulut ovat yksi tapa osallistua lajitreeneihin. Seurojen ja yksityisten koirakoulujen suurin ero on siinä, mitä osallistujalta vaaditaan. Koska seurat toimivat vapaaehtoispohjalla, ne tarvitsevat talkooapua varainhankintaan ja kentän kunnossapitoon. Oletusarvo on, että kaikki seuran jäsenet osallistuvat talkootyöhön, jotta seuran toiminta voisi jatkua. Yksityisessä koirakoulussa talkootyön voi kuitata rahalla. Kurssit maksavat, mutta kurssimaksu kattaa tilavuokran, kouluttajan palkan ja muut juoksevat kulut kuten välineet ja niiden kunnossapidon.

Yksinäinen susi?

Mikäli kilpaileminen eikä seurassa harrastaminen tunnu omalta, voi useampia lajeja harrastaa myös yksin. Toki se vaatii motivaatiota opetella lajin säännöt ja motivaatiota opettaa koiralle tarvittavat taidot. Lajeista kuitenkin löytyvät säännöt netistä ja youtubesta löytyy videoita melkein lajista kuin lajista. Tärkeintä onkin ehkä miettiä, mistä itse pitää.

Listaan tähän viisi omaa suosikkiani:

1) Toko

Tokosta meillä kaikki alkoi kauan sitten. Tokoon kulminoituu mielestäni kaikki, mitä koiran tulisi osata. Siinä on perusliikkeet: istu, maahan, seuraa, paikka, tänne. Tokon alokasluokan liikkeet on kuin tehty perustottelevaisuuden hallintaan. Koira, jolla on tokon alokasluokan liikkeet hallussa, on jo melkoisen mukava kaveri arjessa. Harjoitteluun ei tarvita mitään ihmeellistä, sitä voi harjoitella missä vain. Yksin, kaksin, porukalla, kotitarpeiksi tai kisaten.

2) Agility

Agilityssa on sitä jotakin. Siinä on vauhdin hurmaa. Koirat rakastavat sitä. Agilityssa koira on vapaana, joten se vaatii perustottelevaisuuden harrastuksen aloittamiseksi. Koiran tulisi pysyä ohjaajan luona kun sen päästää vapaaksi, vaikka kentän laidalla on joukko muita koiria. Agility myös vaatii kentän ja esteet, jotta sitä pystyy harrastamaan. Ikä tai oma kunto ei ole este, agility on oikeasti hauskaa,kun asettaa omat tavoitteet kohdilleen.

3) Koiratanssi

Koiratanssiharrastus lähti meillä liikkeelle sattumalta, kun näimme hyväntekeväisyystapahtumassa todella hienon koiratanssiesityksen. Koiratanssissa koiralle opetetaan temppuja, temput sidotaan esitykseksi musiikin tahdissa. Meillä koirilla alkaa silmät loistaman kun esityksen musiikki alkaa soimaan. Tanssijalkaa alkaa ns. kutkuttamaan. Tässä muutama linkki suosikkivideoistani, jotka inspiroivat minua: Carolyn Scott & Rookie sekä Dog Show Eurasia 2012

4) Metsäjälki

Kun meille tuli venäjänmustaterrieri, aloin etsiä sopivia kivoja pk-lajeja (palveluskoiralajeja). Kokeilin hakua, mutta vaikka se oli kivaa, se vei liian paljon aikaa, kun ryhmän kaikkien koirien oli päästävä treenaamaan. Metsäjälki oli ja on enemmän minun juttuni. Kuusi keppiä mukaan ja metsään. Jäljen tekee nopeasti ja koirani rakastavat jäljen ajamista. Nautin metsässä kulkemisesta ja olen aina yhtä aidon ällistynyt koirieni kyvystä kulkea jäljellä ja löytää merkkikepit.

5) Nosework

Nosework on ”uusin” lajimme. Olen enemmän siisti sisätila ihminen kuin säällä kuin säällä ulkona rämpijä. Lajin hauskuus minulle piilee siinä, että voin ottaa pienet treenit kotona milloin vain kaivamalla tyhjiä pahvilaatikoita esiin ja piilottamalla hajun yhteen niistä. Koirat rakastavat hajun etsintää ja jo laatikoiden näkeminen saa ne ihan täpinöihinsä.