Johtoryhmä päätti kokoontua ja lyödä viisaat päät yhteen raikkaassa vuoristoilmassa. Maisemat olivat loistavat ja majoitus hyvä.
Jotta olisimme päässeet tehokkaaseen vauhtiin, päätimme tehdä pienen reippailun vuorille. Kyselin vähän huolissani, paljonko on tarkoitus tarpoa vuorilla, mutta minulle vakuuteltiin, että teemme vain pienen kevyen kierroksen. Joopa joo.
Johtoryhmämme koostuu sporttisista miehistä, jotka sinkosivat ylös vuoren rinnettä kuin vuorikauriit. Katselin sanattomana kun he singahtivat kevyesti ylöspäin ja aloin nostella jalkaa toisen eteen. Pikku kevyt kierros oli 5,5 kilometriä ja nousua oli 200 metriä (950->1250 m). Nyt muistettakoon, että minulle 3 km tasamaata meren pinnan tasolla, on huippusuoritus...
Alla kuvassa kartanlukua, sillä eksyimme pariin otteeseen, joka toi lisämaustetta patikointiin, mutta antoi minulle tilaisuuden lysähtää maahan ja yrittää toipua kävelykuntoon takaisin.
Pikku patikoinnin jälkeen palasimme majalle ja jatkoimme työntekoa. Ikkunasta oli ihastuttavat näköalat, mutta pomoni jatkoi tauotta kello kymmeneen asti illalla, aamulla olimme taas tikkana paikalla klo yhdeksän.
Kotimatkalla nousimme onnellisesti koneeseen, huolimatta pienestä ilmoituksesta, että kone oli rikki. Se kuitenkin saatiin kuntoon ja porukat lastattua sisään. Juuri kun istuin mukavasti paikoilleni, tuli kuulutus: "Olemme matkalla Helsinkiin, jos määränpäänne ei ole Helsinki, siirtykää exit oville". Pieni kaaos, koneessa vahingossa olevat saatiin ulos ja matka jatkui Suomeen. Perillä tuttu kuvio, kone pysähtyy ja kaikki kynnelle kykenevät syöksyvät seisomaan. Siinä he sitten seisovat limittäin ja lomittain 10-15 minuuttia, kunnes ovet avataan...
