torstai 16. toukokuuta 2013

Verijälki


Mammalla ideoita riittää ja lauantaiaamuna aikaisin ajoimme Vihtiin. Sitten taas istuskelin autossa ja mietin mitä ihmettä touhuamme siellä metsässä ihan vieraassa paikassa.

Mammaa jännitti todella paljon, se mietti tuleeko jutusta yhtään mitään. Sille iskettiin kompassi ja kartta käteen ja pyydettiin tekemään jälki metsään. Mamma ei osaa suunnistaa ja kuntokin sillä on heikonlainen metsässä rämpimiseen....

Mutta sitten päästiin asiaan. Mamma vei mut jäljelle ja ohjaaja selitti, kuinka pitää huolellisesti näyttää jäljen alku ensimmäiset kymmenen metriä. Mä päätin sillä aikaa ottaa verijäljen päällä kunnon piehtarointisession. Mamma vähän kiljaisi, sillä mulla oli näyttely seuraavana päivänä, eikä mamma ollut ajatellut pestä mua.

Mutta kun turha löpinä lopetettiin, mä lähdin jäljelle ja seurasin sen tarkasti epäröimättä alusta loppuun kulmat mukaan lukien. 10+

Vähän mä olen hyvä!

Esi-isäni Venäjän raja-asemilla olivat loikkarien kauhu, sanoisin. Anna mulle jälki ja mähän seuraan sitä kuin verikoira. Mä en tosin oikein ymmärtänyt, miksi mamma viittoili johonkin kauriin jalkaan, ketä kiinnostaa karvaiset luut metsässä?