Pikkuhiljaa kuin huomaamatta, koirat ovat alkaneet viettää talviunta aamuisin. Kun mieheni herää ja kutsuu niitä ulos aamuisin, ne eivät lotkauta korvaansa, vaan jatkavat uniaan silmäluomenkaan värähtämättä. vasta kun menen itse alakertaan, koirat tulevat mukana.
Dino kasvaa kuin huomaamatta, täytyy lisästä sen ruoka-annosta, huomasin, että sillä tuntuu kylkiluut kun sitä silittää. Olen nyt (taas) siirtynyt kaikkien koirien osalta raakaruokintaan. Jedi syö mahakarppia, muut peuraa, possua ja mahakarppia. Kyytipoikana menee kaurapuuroa, piimää, raejuustoa, hapankaalia, nutrolinia sekä Dinolle omia vitamiinitabletteja, joita kasvattaja suositteli. Muut koirat kuin Dino saavat myös merileväjauhetta.
Jedin vatsaoireet helpottivat huomattavasti, kun annoin 10 päivän Axilur-kuurin. Se ei ole nyt kahteen viikkoon tarvinnut närästyslääkkeitä laisinkaan.
Kävimme keskiviikkona Seurasaaressa kävelemässä ja se meni ihan kymppi plus. Dino käveli koko reissun lähes kuin isot koirat. Hieman se vielä seilasi oikealta vasemmalle, mutta ei kuitenkaan vedä hihnassa. Uskoisin, että oma paikka vielä löytyy... Jedi kulkee vasemmalla puolellani, Bruno oikealla ja Rousku takana. Jediä Dino hieman aristelee, joten luultavasti paras paikka on oikealla puolellani.
Perjantain hallitreenit olivat tällä kertaa lähes puhtaasti seuraamista. Jedi on niin taitava ja innokas, sen kanssa on aina ilo treenata. Rousku ilahtuu niin kovasti aina kun on sen vuoro, vaikka liikkeet on vähän sinnepäin. Bruno... on tyhmä kuin saapas. Se on kuin tabula rasa aina kun on sen vuoro. Ihan sama mitä olemme treenanneet edellisellä kerralla tai tunnin alussa, aina kun on sen vuoro, se on ihan muumit hukassa. Pää keikkuu sinne tänne ja kaikki ympärillä kiinnostaa enemmän kuin treenaaminen. Dino on lupaava, sen kanssa on kiva treenata. Tuntuu, että se imee opin itseensä ja muistaa hyvin, mitä on tehty.
