Me ollaan nyt siis mamman päätöksestä "ihmisten ilmoilla" ja "opettelemassa tapoja". Noin suunnilleen, intoa tokoon kurssin jälkeen, mä kyllä tiedän, että into tarkoittaa vain tietynlaista intoa, kuten esim. yllä olevassa kuvassa. Vähän niinkuin intoa katsoa mammaa silmiin. Innokkaasti. Into ei tarkoita sellaista intoa kuin alla olevassa kuvassa. Mamma ei halua leikkiä vesihiihtäjää julkisilla paikoilla. Siis ei tuonlaista intoa.
Niinpä siis päätin ottaa rauhallisesti, jotta mamma ei saisi sihinäkohtausta. Ei se sihinä niin minua häiritse, mutta se murhaava katse hieman mietityttää. Voiko se oikeasti tappaa minut todistajien läsnäollessa?
Mutta niinkuin sanoin, into tarkoittaa mamman määrittelemää intoa. Silloin kaikki on kuin elokuvissa, katse on lempeä (meillä molemmilla), nameja tulee taskusta suoraan suuhuni, mamman ääni on kuin hunajaa ja kun kovasti keskittyy, voi kuulla satakielen laulavan taustalla.
Mutta satakielet häipyvät, samoin lempeä katse, jos huomaan jotain kivaa jossain. Oikealla vieressäni oli sakemanninarttu. Se kyttäili minua ja murisi kun katsoin sinnepäin. Olen lähinnä oppinut, että kun nartut katsovat ja murisevat, se on LEIKKIINKUTSU! Jos Windy EI HALUA leikkiä, se katselee kattoon ja leikkii ettei tunne minua. Mutta katsekontakti...
Joo, ei ollut loistava idea. Ymmärsin, että kyseessä ei ollut leikkiinkutsu. Viimeistään silloin, kun minä keskityin hommiin ja sakemanninarttu päätti tulla luokseni kertomaan, etten ollut kovin korkealla hänen listallaan. No mamma päätti, että sivuille ei vilkuilla, vaan keskitytään työn tekoon. Sakemannin omistaja päätti kouluttajan kehoituksesta pidellä omastaan kiinni.
Juttu meni vähän tylsäksi, kunnes.... vasemmalla puolellani...
Oli veikeä pikkuinen valkoinen otus, joka meni leikkiinkutsu -asentoon takapuoli pystyssä ja katsoi minua hurmaavasti silmiin. Ja minä... Sain VIIMEISEN KERRAN kuulla, että intoa pitää olla, mutta jos into ei ala olla mamman mielen mukaista, niin johtuuko se tekemisen puutteesta???
Viimeisenä harjoiteltiin seisomaan jäämistä ja koska se on minulla jo hallussa, tunti päättyi nameihin ja tuijottelimme mamman kanssa toisiamme taas lempeästi silmiin. Sen verran fiksu olen, että tiedän milloin mamman silmien pistävä tuijotus alkaa lähennellä vaaraa.
