Tänään mamma raahasi minut temppukurssille. Siellä oli kaikenlaisia potentiaalisia kamuja, mutta arvatkaa kaksi kertaa, oliko niistä mulle mitään iloa? Edes Windystä, joka tuli pyöräyttämään takapuoltaan mun nenän edessä... No ei. Arvasitte oikein. Kun mä kaihoavasti katsoin potentiaalisia kamuja, mamman ääni jäähtyi pakkasen puolelle ja mun into kamuihin samassa tahdissa.
Mutta treenailtiin ihan perusjuttuja, temppuna oli, arvatkaa mikä? No mamman nykysuosikki, esineen noutaminen. Ei muuten ole mun suosikkitemppuni, mutta tein pitkin hampain kun pyydettiin.
Positiot alkavat mamman iloksi sujua ja kaukokäskytkin menevät. Liikkeestä maahan sujuu vauhdila ja liikkeestä seisominen pienellä harjoittelulla.
