Joopa joo, ihmisten ilmoilla osa XX. Mamma on tehnyt selväksi, mitä into tarkoittaa ja erityisesti, mitä se ei tarkoita. Niinpä sitten istua nökötin innostuneen näköisenä ja sain kehuja kouluttajalta ja mammalta kontaktiharjoituksessa. Olen edistynyt. Jei.
Mutta jutustelu jatkui ja jatkui ja jatkui: "blaa blaa blaa" eikä namuja missään... Keskittymiseni herpaantui hieman ja tutkiskelin kohtalotovereitani. Tosin hillitysti istuen vain nenääni käyttäen.
Sitten olikin taas odottelun vuoro. Nyt olin jo varautunut siihenkin ja odottelin sopivalla tavalla innostuneena (=mammaa tuijottaen).
Tosin välillä: TYLSÄÄÄÄÄÄÄ
Mutta toisaalta, mamman ilo minun tuijottelustani on niin palkitsevaa, että mikäs sitä on tuijotellessa...
Lopuksi pyörimme seuraamisharjoituksia lähes toistemme tassuilla, sillä kouluttajan toiveesta huolimatta, emme osanneet kävellä rivimuodostelmassa ja kääntyä yhtäaikaa oikealle. Niinpä sitten jokainen pyörimme omaan tahtiin omiin suuntiimme. Mamman iloksi pyörin mamman tahdissa mamman vauhdilla mamman kanssa samaan suuntaan, vaikka pariin kertaan saimme vierustoverin varpaillemme. Hah hah, kuka epäili, etten osaa olla oikealla tavalla innostunut?
