Utsjoelta matka jatkui kohti Altaa. Raja-asema oli hienoinen yllätys, sillä olin varannut huolellisesti kaikki koirien paperit esille. No, ei näkynyt ketään missään.
Ajelimme pitkään joen vartta ja aika ajoin siinä oli todella hienoja hiekkariuttoja.
Pikkuhiljaa maisemat kuitenkin muuttuivat karuimmiksi ja tunturit vaihtuivat korkeimmiksi.
Yön vietimme Alta River Camping -alueella, omistaja oli juuri vaihtunut ja paikka oli kiva. Mäkärät ja hyttyset jäivät onneksi Suomen puolelle. Uudet omistajat ovat suomalaisia, joten kielimuuria ei ollut :)
Alltassa kun olimme, oli pakko käydä kurkkaamassa kalliopiirustukset. Ne ovat 2000 - 7000 vuotta vanhoja. Patikointia tuli 2-3 kilometriä, sillä alue oli kohtuu laaja. Paikka on Unescon suojelukohde.
Alueelta toiselle siirryttiin puisia polkuja pitkin. Maisemissa ei ollut valittamista.
Raskaana olevia hirviä...
Kirkkovenetyylisiä piirustuksia.
Altasta matka jatkui kohti Tromssaa. Siunasin mielessäni tunneleita, etenkin Italian matkamme jälkeen.
Ja niinpä niin, ennenkuin huomasinkaan, olimme pilvien korkeudella...
Kirjaimellisesti pilvien korkeudella...
Kunnes saavuimme turvallisesti takaisin merenpinnan tasoon (luojalle kiitos).
Ja päätimme hieman lintsata ja hyppäsimme lautan kyytiin...
Ja sitten juuri kun olimme pääsemässä perille... Ei ole tästä elämästä. Arvatkaapa kaksi kertaa oliko edessä oleva silta ylitettävä, jotta pääsisimme majapaikkaamme?