Vihdoin kesälaitumilla!
Pysähdyimme Kuopiossa Kunnon Paikkaan, pulikoimme kylpylän altaissa, nautimme hyvästä aamiaisesta ja koirat rakastivat järven kiertävää reittiä.
Kun jatkoimme matkaa, hieraisin silmiäni ja oli pakko peruuttaa takaisin (siis kuski sai "pyynnön" peruuttaa takaisin). Aika vaikuttava tilateos.
Sitten saavuimmekin jo poronhoitoalueelle ja tähyilin toivorikkaana poroja.
Olin iloisesti yllättynyt, kun pääsimme perille. Basecamp Oulanka ylitti kaikki odotukseni. Aivan karhunkierroksen reitin alkupäässä oli todella loistava majoituspaikka.
Näkymä parvekkeelta takapihalle. Kun käytimme koirat iltapissalla, poro melkein tunki syliimme. Koirat olivat irti, mutta tottelivat ja pysyivät luonamme. Poro seurasi meitä koko pissalenkin ajan...
Sitten olikin edessä reissun vaativin osuus: 12 km patikointia, pieni karhunkierros
Lähtö: onnistuimme eksymään reitillä, jolla eksyminen on mahdotonta ja heitimme verryttelynä kahden kilometrin ylimääräisen lenkin.
Honey kulki sievästi pitkin pitkospuita, mutta Jedi rymysi pitkin pusikoita.
Luonto-opas sanoisi, ihania koskia ja romanttisia riippusiltoja. Korkeanpaikan kammoinen (keittiön jakkaralla seisominen onnistuu juuri ja juuri), ei sano mitään, vaan on kauhusta halvaantunut.
Mutta kaikki sillat ovat ylitettävissä, sanoo vanha sananlasku (itse keksimäni) ja niin tuokin silta ylitettiin.
Reitti oli ylämäkeä ja alamäkeä. Jedillä riitti puhtia juoksemiseen.
Sitten tultiinkin haastavalle osuudelle. Reitti sinänsä oli tasamaastoa, mutta katsokaa alas! Olimme yli puunlatvojen korkeuden ja suora pudotus alas. Käteni hikoilevat nytkin, kun vain katson noita valokuvia. Huom. matkailumainosken sana "jylhä" on korkean paikan kammoisen luettava: "vain hullu itsemurhakandidaatti haluaa vapaaehtoisesti kivuta paikalle".
Sitten pääsimme jyrkänteeltä ja matka jatkui ylös purojen (pienten ja suloisten) solistessa.
Tuo meni jo melkein ilman halvausta, vesi oli alla tyyni ja ainoa haaste oli päästä sillan yli pyörtymättä ja hengissä.
Loppuosuudesta ei valitettavasti ole kuvia, sillä vastassa oli pystysuoraa seinämää kiipeäminen noin 250 porrasta ylöspäin. Koska olin tajuton kauhusta, en huomannut edes pyytää miestäni ottamaan valokuvia.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme hengissä takaisin hotellille :)
Parkkipaikalla porot ja matka jatkui uusiin seikkailuihin...
